8.7.2013

GAY, OK. OR IS IT?

Mitä sinulle merkitsee lausahdus "olla oma itsensä"? Meikäläiselle esimerkiksi sitä että elää omaa elämäänsä välittämättä muiden mielipiteistä, uskaltaa olla reilusti se mitä on eikä yritä esittää muuta ja erityisesti on onnellinen. Saattaa kuulostaa hieman oudolta että itse sanon näin mutta voin käsi sydämellä sanoa että minä jos kuka olen oma itseni. Tarkoituksena oli kirjoittaa aiheesta Pride-viikon alla mutta mulle kävi vanhanaikaisesti, en edes muistanut kyseisen juhlan tekevän tuloaan enkä ehtinyt pyytää töistä vapaata.

Inspiraatiota kirjoittaa antoi myös vähän aikaa sitten saamani kommentti. Siinä ihmeteltiin kuka oikein luulen olevani koska tulin kaapista kunnolla "vasta" lukion alussa ja olen elänyt "peiteroolia" koko lapsuuteni. Kyllä, tulin kaapista kunnolla lukion alussa mutten itse käyttäisi sanavalintaa vasta. Jos en pikkuteininä huudellut jokaiselle vastaantulijalle olevani erilainen, ei se todellakaan ollut peiteroolissa elämistä vaan monesta asiasta johtunut ratkaisu johon olin itse päätynyt. Olen myös sitä mieltä että oli parempi antaa ajan kulua koska mikä kiire valmiissa maailmassa on mihinkään? Yläasteella ei olla niin kypsiä että tietää tasan tarkkaan mitä elämältään haluaa.

Olen useasti kirjoittanut koko nuoruuteni kestäneestä koulukiusaamisesta ja aina se pistää miettimään jos joku toinen vähättelee sitä mitä olen elämäni aikana kokenut ja miten se minuun on vaikuttanut. Onko se tekopyhää jos en liehutellut sateenkaarilippua yläasteen käytävillä kun jokaisena päivänä sain kokea helvetillistä henkistä väkivaltaa? Ihan sama mitä tein, minkä väriset kengät minulla oli tai jos olallani roikkui olkalaukku repun sijasta sain kuulla siitä. Minua haukuttiin ja kiusattiin toistuvasti ja käytiin jopa kiinni saman kiusaajan toimesta ollessani ostoksilla. Voin rehellisesti sanoa pelänneeni kouluun menemistä koska tiesin saman joukon tarttuvan tuumasta toimeen heti minut nähdessään.

Jokainen varmasti miettii erilaisia asioita elämänsä aikana, etenkin teini-iässä. Kuten varmasti arvata saattaa, omista päiväkirjoistani löytyy pohdintoja seksuaalisesta suuntautumisesta. Vaikka olen sen aina tiennyt, en halunnut yläasteella kertoa asiasta kuin parhaille ystävilleni koska en yksinkertaisesti jaksanut kiusaamista ja niin sanotusti lisätä vettä myllyyn. Päästyäni yläasteelta olo oli helpottonut ja silloin tunsin elämäni toden teolla alkavan. Samalla tavalla ajatteli myös kiusaajani joka teki elämästäni helvettiä. Yläasteen jälkeisenä kesänä näin kyseisen henkilön sattumalta. Hän oli aivan erilainen kuin pari kuukautta sitten ja mikä huvittavinta, seurusteli miehen kanssa. Hän tuli näyttävästi ulos kaapista ja oli purkanut kolme vuotta pahaa oloaan minuun - ihmiseen joka on aina tiennyt mikä olen.
 
Kokemani koulukiusaaminen on vain yksi ääriesimerkki aiheesta ja on erittäin sääli että sitä tapahtuu lukemattomien ihmisten kohdalla. Erilaisuus on rikkautta eikä asia minkä takia pitäisi yrittää pilata toisen elämä. Omalla kohdallani näin ei kuitenkaan käynyt vaan kiusaamisen ansiosta itsetuntoni kohosi huippuunsa ja se vahvisti minua ihmisenä. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, jälkeenpäin ajateltuna olen tyytyväinen kaikkeen kokemaani ja siihen millaiseksi kokonaisuudeksi se minut muovasi. En antanut kiusaajien lannistaa minua vaan porskutin päivä päivältä eteenpäin ja niin teen edelleen, pää vaaleanpunaisissa pilvissä. Ne ketkä eivät sitä ymmärrä, voivat puolestani jatkaa lyllerrystä pohjamudassa vaivaamalla päitään asioilla mitkä eivät heidän elämäänsä vaikuta millään lailla.

Kysyn usein itseltäni "miten se mitä minä olen vaikuttaa kenenkään muun elämään jos en ole heille ikinä mitään tehnyt?" ja päädyn aina samaan lopputulokseen. Ongelma ei ole minussa vaan niissä ihmisissä jotka tekevät ongelman asioista mitkä eivät vaikuta heidän elämäänsä millään tavalla. Jokainen on oman onnensa seppä, itse olen takonut rautani malliin mihin olen erittäin tyytyväinen ja siihen jokaisen tulisi pyrkiä. ♥

34 kommenttia:

  1. Yläaste oli kyllä ainakin itselleni niin karua aikaa että pikkaisen mielipuoli olisi pitänyt olla jos olisi lähtenyt mitään erilaisuuttaan paljastamaan. Ymmärrän siis täysin miksei kauheasti tehnyt mieli lähteä itseään tuomaan julki :/ Minua ei varsinaisesti kiusattu itseäni mutta tehtiin kyllä selväksi että en ole viehättävä, hauska, suosittu enkä oikein mitään muutakaan.

    Noh, minusta tuli kuitenkin onnellinen oma itseni, ja niin taisi sinustakin tulla :) Kaikkea hyvää, ja paljon vaaleanpunaisia pilviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Elina, kaikkea hyvää siihenkin suuntaan! :)

      Poista
  2. U go boy! :) oot loistava

    finnishfit.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Hieno postaus ja täyttä asiaa! Mulla oli kans muutama tollanen kiusaaja joskus ala-asteella, vaikka ei samasta asiasta kiusattukaan.. Silloin kiusaaminen tuntui pahalta, mutta kun asiaa ajattelee jälkeenpäin tuntee olevansa kiusaajiaan vahvempi ja fiksumpi, kun on selvinnyt elämässä näinkin hyvin ja uskaltaa olla täysin oma itsensä. :P Tää lause varsinkin jäi tosta sun tekstistä mieleen, ehkäpä siksi että sama asia on pyörinyt omassakin mielessä vuosien varrella: "Ongelma ei ole minussa vaan niissä ihmisissä jotka tekevät ongelman asioista mitkä eivät vaikuta heidän elämäänsä millään tavalla."
    Sun blogia on kiva lukea ja sulla on aivan ihana tyyli, jatka samaan malliin! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että sullakin on tuollaiset ajatukset kiusaamisesta huolimatta :) Kiitos paljon, lupaan jatkaa samaan malliin!

      Poista
  4. Tää teksti veti mut aika sanattomaks, mutta haluun silti mun kaikkia fysiikan lakeja sunmuita uhkaavasta aivojen tyhjyydestä huolimatta sanoa ainakin sen että oot upee ihminen. Mä tiedän miltä tuntuu olla koulukiusattu, ja se on rankkaa. Mutkin se on vienyt melko syvälle, mutta kun tajuaa olevansa ihan jees ihminen (mulle se kävi muuton ohessa toiselle paikkakunnalle), ja että ei se vika ollutkaan itsessä vaan niissä suvaitsemattomissa ihmisissä. Oot ihana, annoit tällä tekstillä hirmu paljon voimaa! ♥

    > minttusblog.blogspot.fi

    VastaaPoista
  5. Oot tosiaan ihan mahtava juuri sellaisena kun oot. Onneksi oot sen tajunnut! Upeeta, että mulla on sun kaltainen ihminen mun elämässä. ♥

    (Ainiin, seuraava pätkä voisi olla ihan mun omasta päiväkirjasta;
    "Omalla kohdallani näin ei kuitenkaan käynyt vaan kiusaamisen ansiosta itsetuntoni kohosi huippuunsa ja se vahvisti minua ihmisenä. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, jälkeenpäin ajateltuna olen tyytyväinen kaikkeen kokemaani ja siihen millaiseksi kokonaisuudeksi se minut muovasi.")

    VastaaPoista
  6. olen tainnut tätä ennenkin kommentoida, mutta olet kyllä ilahduttavan positiivinen ja itsevarma ihminen. :) kulkea pystypäin ja ylpeänä tekemisistään, ajatellen nimenomaan, että ei se ole itseltä pois, jos joku ei tykkää, siinä on haaste elämän varrelle. hienoa, että olet itsestäsi sen löytänyt, jo noin varhain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että persoonani välittyy niin hyvin blogin kautta ruutujen toiselle puolelle :) Kiitoksia kivasta kommentista siihenkin suuntaan.

      Poista
  7. Kiitti tästä tekstistä. Aloin miettiä omaa elämää ja sitä, ettei tarttis aina ajatella liikaa mitä muut ajattelee. Kadehdin myös sussa sitä, että todella tiedät mikä oot ja osaat olla oma ittes vapaasti. Sait mut itkemään. <3

    VastaaPoista
  8. Oot upea. siinä kaikki.

    VastaaPoista
  9. Aivan mahtavaa, miten joku osaa kirjottaa sillain, että se tosiaan kolahtaa, ja saa muutkin ajattelemaan. Itekin koin koulukiusaamista, yläasteellahan se tosin oli pahempaa, kun sillon kaikki oli oppinut ties mitä 'viisauksia', ja sillon otin ainakin ite kaiken itteeni, enkä ajatellut mitenkään järkevästi, että vois vaan antaa olla, ja jatkaa elämää.
    Hyvä, että joku kuitenkin on viisampi, kun minä, ja ei antanu sen niinkään häiritä. Jotkut ei vaan uskalla olla sellanen, kun on, vaan alkavat esittää jotain ja muokkaa ittensä sellaseks, kun muut haluais että on. Mutta ihanaa, että sä oot täysin omaittes, oot ihana tollasena! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että kolahti, siihen pyrinkin :) Yläasteella tosiaan niitä "viisauksia" opitaankin... Haleja siihen suuntaan ja kiitos jälleen ihanasta kommentista :)

      Poista
  10. Todella ihana ja vaikuttava teksti!! Oot huippu ♥

    VastaaPoista
  11. Oon lukenu sun blogia vaan sillontällön ja viime kerrasta on aikaa aika kauan.. En ees aatellu sillon että oisit bi tai homo, koska ihan sama se mulle on mitä kukin on ja miten pukeutuu. Aattelin että oot vaan kiinnostunu muodista ja pukeudut niin.
    Noh toisaalta tää herätys siihen että et ookkaan hetero ei tullu kovin yllätyksenä :D

    Hyvä kirjotus ja mahtavaa että uskallat olla julkisesti se mikä olet ja vielä kirjottaa avoimesti siitä blogiin, jota lukee tuhannet ihmiset ympäri suomea.

    Hyvää kesää sulle ja katsellaan taas kun eksyn selaamaan blogiasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mukavaa että jätit kommentin, hauska kuulla ajatuksiasi :) Oikein kivaa kesää, katsellaan <3

      Poista
  12. Miks et vaan voi ollaa silleen "tavallisesti" homo ja olla hieromatta suuntautumistas muitten naamaan esim. jättämällä noi printtipaidat himaan? Harvemmin kaduilla ja puistoissa näät heteromiehen ylpeesti kantavat "Straight like an arrow"-tekstillä varustettua paitaa ilmoittamassa vastaankulkijoille että hei, tässä mä nyt oon just sellasena ku oon. Älä ymmärrä väärin, ei mulla oo mitään sua ja suuntautumistas vastaan vaan ainoastaan korpee toi jatkuva tapetille nostaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luitko kirjoittamani tekstin ajatuksella? Pointti nimenomaan oli kirjoittaa ajankohtaisesta aiheesta omine näkemykseni Pride-viikon kunniaksi. Mielestäni juuri tähän asiayhteyteen täytyy sisällyttää mielipiteet herättävä printtipaita ja se oli tarkoituksenikin. En kyllä omasta mielestäni jatkuvasti suuntautumistani tapetille nosta tai huutele busseissa "täältä tulee homo!".

      Poista
  13. oot aivan upea ihminen! kuten moni muukin on kommentoinut että tietää miltä tuntuu olla koulukiusattu ja niin myös minäkin. olin yläasteella erilainen kuin muut, seurustelin tytön kanssa, en pukeutunut muodin mukaisesti enkä ole muutenkaan ollut missään mallin mitoissa. alussa se tuntui seiskalla pahalta koska uusi koulu ja uudet ihmiset ja olin yksin. mutta loppujen lopuksi tajusin ettei minua kiinnosta mitä muut minusta ajattelee. jatkoin elämää niinkuin itse halusin ja tässä sitä vieläkin ollaan vaikka kärsin vieläkin kiusaajien aiheuttamasta itseinhosta,syömishäiriöstä ja masennuksesta.

    Tää teksti antoi paljon voimia! Kiitos sinulle, oot ihana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! :) Mahtavaa kuulla että sulla menee paremmin, oikein paljon tsemppiä ja kiitos vielä kerran ♥

      Poista
  14. Kiva kun kirjoitit noin fiksusti. Aion luetuttaa tämän lapsellani kun hän on vanhempi.

    VastaaPoista
  15. mmmoihhh oot ihq!!!

    VastaaPoista