21.10.2013

I ♥ LINNANMÄKI

Mietin usein miltä elämäni näyttäisi tällä hetkellä jos olisin tehnyt yhdenkin asian toisin. Valinnut jonkun tien sijaan kuljettavakseni aivan toisen reitin. Mitä jos en olisi tavannut juuri näitä ihmisiä ja mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi. Miten monta naurua olisi jäänyt nauramatta, itkua itkemättä, puhelua soittamatta, työpäivää tekemättä, juhlaa juhlimatta, risteilyä risteilemättä, vitsiä heittämättä, metrilakua syömättä, kuvaa ottamatta ja halausta antamatta.

Kolme vuotta sitten hain kesätöihin Linnanmäelle ja samoihin aikoihin tein yhden elämäni parhaista päätöksistä, otin työpaikan huvipuistossa vastaan. Muistan vieläkin elävästi kuinka pienenä poikana hakkasin Nuijia ystävieni kanssa ja kuin yhtäkkiä monen vuoden jälkeen vapun aattona istuin itse juontamassa pelikierroksia innokkaille pelaajille. Takana oli koulutus uuteen työhön, edessä ensimmäinen työpäivä. En tuntenut ketään omalta osastoltani ja vaikka erittäin supliikki poika olenkin, mahan pohjassa oli asiaankuuluvasti innostuneisuuden lisäksi pieniä jännityksen perhosia. En kuitenkaan uskaltanut odottaa liikoja.

Erittäin nopeasti porukka alkoi kietoutua kasaan ja sain huomata että ympärilläni vilisi aivan mielettömiä tyyppejä joista useimmat ovat samanhenkisiä kanssani. Sekä tietenkin sen että sovin kyseiseen työhön kuin nenä päähän ja kaiken lisäksi työ on monipuolista sekä mielenkiintoista eikä mikään päivä ole täysin samanlainen. Työ jota teimme päivästä toiseen tuntui miellyttävältä ja päiviä joina ei halunnut mennä töihin ei ollut juuri lainkaan. Samalta tuntui viime vuonna eikä poikkeusta sääntöön tehnyt tämäkään vuosi.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, tämäkin vuosi on nyt saatu päätökseensä ja oli järjestyksessään meikäläisen kolmas puolen vuoden rupeama huvipuistomiljöössä. Monet ystävänikin kyselevät olkapäitään heilutellen miksi ihmeessä teen vuodesta toiseen kausiluontoista työtä kun tarjolla voisi olla kokopäiväistä duunia ympäri vuoden. Tämän kysymyksen vastausta ei kukaan voi täysin ymmärtää vaan se täytyy itse kokea. Kaikki se yhteenkuuluvuuden tunne, mieletön fiilis(sekä vähemmän mieletön fiilis bileiden jälkeisinä päivinä) ja taianomainen ilmapiiri ihanien ihmisten ympäröimänä on jotain sellaista mitä ei voi selittää vaan sen tuntee sisimmässään aina töissä sekä ajatellessaan näiden vuosien aikana tapahtuneita asioita.
 
Itse en työskentele Lintsillä ainoastaan sen takia että olisin töissä vaan myös sen takia että siellä on ihania ihmisiä joiden kanssa jakaa ne suunnattomat ilon hetket ja vähäiset surutkin. Pidän tekemästäni työstä todella paljon ja sitäkin enemmän ihmisistä joiden kanssa saan kunnian sitä tehdä. Jotkut ovat hypänneet kelkkaan kolme vuotta sitten kuten minäkin, tulleet osaksi mahtavaa porukkaa viime tai tänä vuonna tai aloittaneet työt jo kauan ennen minua. En ole missään työpaikassa viihtynyt yhtä hyvin ja kokenut oloani sellaiseksi ettei aina edes tunnu siltä että olisi töissä vaikka tekemistä riittäisi jaettavaksi muillekin.

Kolme vuotta sitten kuulin jonkun lausahtavan ettei Linnanmäki ole vain työ vaan elämäntapa. Sen olen itsekin todennut. Ja sen että jos joku on sitä mieltä ettei hyviä kavereita ja vahvoja ystävyyssuhteita voi saada aikuisiällä, hän ei ole koskaan työskennellyt Linnanmäellä.




Muistelen jokaista halausta, juhlaa, työpäivää ja ihmistä suurella lämmöllä ja vaikka niitä metrilakuja olisi voinut jättää syömättäkin, en kadu hetkeäkään. Olen mielettömän kiitollinen siitä että olen näiden kolmen vuoden ajalta saanut elämääni sanoinkuvaamattoman ihania ihmisiä joiden kanssa ollaan koettu yhtä sun toista niin töiden kuin vapaa-ajankin parissa. Liian harvoin elämässä tajuaa kuinka pirun onnekas sitä oikeastaan onkaan ja kun asiaa mietin kyynel silmäkulmassani, en voisi näiden kolmen vuoden jälkeen olla työstäni ja siitä seuranneista ihmissuhteista onnellisempi. On se elämä ihanaa. ♥

13 kommenttia:

  1. Se on niin ihanaa, kun on työ mitä rakastaa! :) Ja hei, aivan mahtava tää sun blogi! :)

    VastaaPoista
  2. Kirjotat niin hyvin, tää oli tosi hyvä postaus :)

    VastaaPoista
  3. ootko ajatellu tätä testata? https://www.facebook.com/nokiasuomi/app_1414053495476256

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hauskalta mutta meikäläisellä on jo Lumia itselläni, ei taida ihan toimia toi "vaihda Lumiaan"-teema mun kohdallani :D

      Poista
  4. Ihanasti kirjoitettu. Oli ilo lukea tämä postaus. :-)

    VastaaPoista
  5. Voi että kuulostaa aivan mahtavalta! Muistan kun lapsena (ja teininä) ajattelin että haluan lintsille töihin, koska se tunnelma on sielä näin vierailevanakin tosi mahtava! Mutta toisissa töissä sitä tällä hetkellä ollaan. Meetkö sitten aina talveksi muualle töihin, vai miten se kuvio menee? Lintsillä tuskin on siis hirveesti tarvetta talvisin :D haha

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä pelkästään kuulosta :) Musta tuntuu että aika moni on moisesta haaveillut, itselläkin pienenä kävi mielessä. Tunnelma on mahtava kaikin puolin, kuten varmasti postaus antoi ymmärtää. Joo ei tarvita talvisin, teen silloin tällöin muita duuneja.

      Poista
  6. Olipas nätisti kirjotettu. T. Maiju, pus<3

    VastaaPoista
  7. Vitsi miten multa on jäänyt tää postaus kokonaan lukematta. Aivan ihana! <3 Ihan kyyneleet silmissä mietin kaikkia juttuja Lintsillä. Ensi kesänä se kaikki jää kokematta, kun ei oikein sovi aikatauluihin Lintsillä heiluminen. Muistan miten mulle tuli pari kyyneltä hyvästellessä laitepuolen esimiehet. Ei ollut helppoa. Jos asuisin Suomessa, niin varmasti viettäisin vielä monet kesät Lintsillä... Ei siitä pääse niin helposti eroon. :)

    VastaaPoista