RAKAS KIRPPUTORIKANSA...

Tämä postaus on omistettu kaikille teille jotka kirpputoreja kiertelette löytöjen toivossa tai myytte omia tavaroitanne muiden löytöretkeilijöiden iloksi. Olen itse intohimoinen kirppistelijä ja koluan ehkä hieman liian usein näitä tavarataivaita läpi. Usein olen kirppispaikan vuokrannut itsepalvelukirppiksiltä ja olen ollut myös erinäisillä kirpputoritapahtumilla myymässä omia vaatteitani. Meitä löytyy moneen junaan joten ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä että jotkut asiat tällaista aktiivista kirppistelijää pistävät mietityttämään tai sen enempää kaunistelematta, vituttamaan. Myyn tälläkin hetkellä vaatteita ja asusteita eräällä itsepalvelukirpputorilla ja uusimpien kokemuksieni takia mun on ihan pakko jakaa ajatuksiani täällä blogosfäärissä.

Seuraavaa on tapahtunut valehtelematta jokaisella kerralla kun olen ollut vasta viemässä tavaroitani myyntiin tai kokoamassa kasaantaiteltua pöytää myyntivalmiiksi. Puhun tietenkin näistä yli-innokkaista shoppailijoista jotka törkeästi tulevat tonkimaan pursuavia Ikea-kasseja ja hyvä etteivät kädestä repäise vaatteita. Kysymyksiä "onko sulla jotain merkkivaatteita" ja "onko siellä mitään arvokasta" kuulee myös usein. En tiedä muista mutta mielestäni on suunnattoman raivostuttavaa häiriköintiä tulla reuhtomaan myyjän tavaroita ennen kuin hän on edes ehtinyt hinnoitella tuotteita. Antakaa nyt hyvä isä myyjälle rauha hinnoitella ja asetella tavarat myyntiin ja kiertäkää sillä välin vaikka muut hyllyt läpi. Olen myös todistanut vierestä kun mies kävi minulta ostamassa t-paidan ja asteli tämän jälkeen omalle myyntipaikalleen myymään tätä samaa paitaa kalliimmalla hinnalla. Kyllä jokainen nyt varmasti voittoa haluaa tehdä mutta kyllä sen hyvän maun rajan voisi itse kukin muistaa.

 

Bisneksestä pääsemmekin siirtymään näppärästi tähän ihmistyyppiin joka ei näe omaa napaansa pidemmälle eikä arvosta toisten omaisuutta. En voi edes laskea niitä kertoja kun olen järkyttynyt näkemästäni mentyäni siistimään omaa myyntipaikkaani tai viemään sinne lisää tavaraa myyntiin. Jos sitä hupparia jaksaa sovittaa, sen jaksaa varmasti myös asetella takaisin henkariin. Jos sinulta tippuu tuote vahingossa lattialle, kumartuminen ei ole suuri vaiva. Onhan kyseessä sentään jonkun oikean ihmisen omistama tuote joka saattaa mennä pilalle taulapäisyytesi takia. Kyllä, ymmärrän myös sen että ihmisillä on oikeus niitä tuotteita katsoa ja ne ovat kirppiksellä "vapaata riistaa" mutta siihen että tavaroita kohtelee hyvin ei vaadita paljoa. Eikä mulle itselleni tulisi pieneen mieleenkään roippailla muiden vaatteita sinne tänne ja olla nostamatta tippunutta paitaa takaisin paikalleen.

Vein eilen lisää tavaraa kirppispöytääni ja arvatkaa mitä joku toinen myyjä oli tehnyt? Tunkenut omat ylimääräiset vaate- ja housuhenkarinsa mun hyllylle. Niitä oli valehtelematta kolmekymmentä tungettuna minun hyllyilleni niin että hyvä kun laukkujani ja kenkiäni sieltä alta näki. Ja kuka vaivautuu katsomaan jotain tuotetta jos siinä päällä lojuu kasa painavia henkareita? En minä ainakaan. Olenpa usein, etenkin tällä kerralla kassan läheisestä sijainnista johtuen, löytänyt pöydältäni milloin mitäkin muiden tuotteita. Se on surullista että tällainen "no en mä tahdokaan tätä tuotetta ja jätän sen nyt vaikka tähän koska olen liian laiska viemään sen takaisin oikealle pöydälleen"-ajattelutapa on iskostunut niin monen ihmisen pääkoppaan. FIY, siitä hintalapusta näkee erittäin selkeästi mistä olet sen tuotteen kätösiisi napannut.

Kävin eilen mielenkiintoisen keskustelun toisen myyjän kanssa. Olin juuri saanut omat tuotteeni paikoilleen ja katselin siinä omaa myyntipaikkaani kun nainen pokkana puski henkareissa roikkuneet vaatteeni kädellään vaaterekkini sivuun ja jysäytti siihen kasan omia tarpeettomia henkareitaan. Tiedustellessani ystävällisesti että mitähän ihmettä hän oikein mahtaa tehdä, sain vastaukseksi todella ylimielisen ja epämääräisen vastauksen unohtamatta tietenkään die bitch-katsetta. "Ai oliks tää muka SUN paikka? No mä en todellakaan tartte näitä henkareita enää" jonka jälkeen nainen otti ne ja suuntasi seuraavalle paikalle, vaikka kassoille (missä muuten sijaitsee isot ostoskärryt henkareille) oli matkaa kaksi metriä. Kuvittelevatko nämä kirppistyypit olevansa jotenkin etuoikeutettuja? Ei, kyllä me muutkin ihan saman hinnan maksamme niistä paikoista ja kyllä, en minäkään sotke sinun myyntipaikkaasi - vaikka tällaisen kusipäisyyden jälkeen mieli tekisi.

Löytyypä näitäkin ihmisiä jotka ajattelevat että kirppis tarkoittaa automaattisesti sitä että kaiken saa lähestulkoon ilmaiseksi. Jos hinnoittelen erittäin hyväkuntoisen Lacosten collegepaidan viidellä eurolla itsepalvelukirppikselle niin hinta on ja pysyy ja sen joku ostaa jos ostaa. Mutta auta armias kun olet itse myymässä paikan päällä tavaroitasi. Tuli tässä mieleen esimerkiksi bloggaajakirpputori missä olin kaupittelemassa vaatteitani ja eräs nainen tiedusteli pari kertaa käytetyn Cheap Mondayn nahkaliivin hintaa ja tarjosi siitä viittäkymmentä senttiä. Kun kerroin sen maksavan viisi euroa, hän rääkyi ilmoille tämän legendaarisen lausahduksen: "NOIN KALLIS?!?! TÄMÄHÄN ON _KIRPPUTORI_!!!!" Puolisen tuntia myöhemmin tyttö saapui katsomaan samaa liiviä ja ostin sen saman tien kiitellen vaatejumalia siitä ettei se ollut ehtinyt vielä mennä. Jos tuote on erinomaisessa kunnossa ja vaikka merkkituote, en henkilökohtaisesti koe olevani riistäjä jos pyydän siitä viisi euroa. Eri asia olisi jos pyytäisin reikääntyneestä Halpa Hallista vuosia sitten ostetusta t-paidasta viisitoista euroa.

Tästä päästäänkin hyppäämään edellä mainitun asian kääntöpuoleen, sillä jotkut pyytävät. Se ei ole tyhmä kuka pyytää vaan se kuka maksaa, sanotaan. Kyllä se mun mielestä on jollain tasolla tyhmyyttä vuokrata kirpputorilta paikka usealla kympillä ja epätoivoisesti yrittää myydä niitä Hennesin kulahtaneita toppeja kympillä tai "vähän käytettyä kampaamosta ostettua hoitoainetta" kuudellatoista eurolla. Sanoin juuri edellä että kirpputorit eivät todellakaan tarkoita automaattisesti sitä että tavaroita saisi puoli-ilmaiseksi itselleen haalittua. Mutta kyllä jokaisen nyt tulisi sekin tajuta että se ei ole sama asia kuin vaatekauppa. Yleensä myydään käytettyä tavaraa ja itse en pyytäisi käyttämättömästä vaatteestakaan samaa hintaa kuin kaupassa.

Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä ärsyttää yleisten käytöstapojen puuttuminen. Saan seuraavasta kommentista varmaan jokaisen Facebookin äitylit-ryhmään kuuluvan vihat niskoilleni mutta en tiedä mitään raivostuttavampaa kuin se että ahtaita kirppiskäytäviä tukitaan kaksi metriä leveillä high tech-rattailla ja pusketaan eteenpäin kuin aivottomat luolamiehet kivikaudella konsanaan pyyhkäisten kaikki vastaantulijat kumoon. Oli kyseessä sitten ostoskärryt tai ne rattaat, jos niiden kanssa on pakko lähteä ahtaille kirpputoreille shoppailemaan niin voisiko sitten osoittaa edes jonkinlaista myötätuntoa ja siirtää niitä kun joku yrittää päästä ohi? Ja mikä oikeus näillä kärräilijöillä on jättää ne ostoskärryt tukkimaan reittejä ties minne kun itse ryntäilee sinne sun tänne ja vähän sovittelemaan? Jos erehdyt huomauttamaan asiasta, saat sellaiset raivot niskoillesi että heikompia hirvittää. "Mutta kun kyllähän nyt minä voin." Ne silmät kannattaa avata niin silloin selviää monia asioita, esimerkiksi se että ympärillä on muitakin ihmisiä.

Olenko yksin patoutumieni kanssa? Avatkaa sanaiset kirpputoriarkkunne. Niin ja lisätään tähän loppuun vielä se että jos et tunnista itseäsi edellä mainituista kohdista, jatka kirppistelyäsi samaan mallikelpoiseen tapaan. ;)

AAMEN.