Olin saunonut pari tuntia, kuunnellut Kaija Koota volat kaakossa ja vilvoitellut lumihangessa mökillä talvilomallani. Täydellisen saunahetken jälkeen istuuduin hirsimökkimme sohvalle ja aloin katselemaan ensimmäistä hallituksen pitämää tiedotustilaisuutta koskien oudohkolta tuntuvaa poikkeustilannetta. Täytyy heti tähän alkuun todeta, että se todellakin tuntui oudolta ja jollain tapaa oikeastaan käsittämättömältäkin koska kaikki tämä kärjistyi juuri kun olin viettämässä talvilomaani keskellä metsää. Viettelin täydellistä lomaani poroja paijaillen ja katselin kauppareissuilla huvittuneena iltapäivälehtien "SUOMI MENEE KIINNI!!!!!!"-lööppejä. Kyllä sen tilanteen sitten nopeasti tajusikin ja sen myös totean että johan oli paluu arkeen. Päätin etten tästä tilanteesta aio omissa somekanavissani jauhaa mutta yhden postauksen teen koska haluan jakaa ajatuksiani. Korostan myös että nämä ovat nimenomaan meikäläisen omia ajatuksia.
Vielä tälläkin hetkellä koko tämä tilanne tuntuu niin epäreilulta ihan kaikkea ja kaikkia ajatellen. Itse olen, varmasti monen muun tavoin, huolestunut omasta työstäni. Onhan se nyt ihan perseestä että yhtäkkiä tulee virus ja minä vakkariduunissani joudun pohtimaan että mitä jos töitä ei kohta olekaan. Tähän mennessä tunteja on vähennetty niin paljon että pidemmällä tähtäimellä katsottuna en taidakaan tilata niitä kuolaamiani kenkiä nettikaupasta. Tällä hetkellä pystyn vielä olemaan töissä mutta kuten edellä sanoin, vähennetyillä tunneilla.
Monet liikkeet ovat jo sulkeneet ovensa ja jos niin meille käy, eihän se todellakaan mukavaa ole mutta luojan kiitos kuulun liittoon. Tiedän olevani onnekas sillä mulla vielä on töitä ja voin töissä olla mutta kyllä se kieltämättä hieman huvittavaa on että toitotetaan välttämään turhaa kontaktia ja paikoissa hillumista. No, töissä meitsi työkavereineen KOKOONTUU vieläkin ja asiakkaat päivittelevät että "herranen aika, miten sä vielä töissä olet?" Niin, valitettavasti sillä kuuluisalla pyhällä hengellä ei itseään elätä. Tarkennetaan tähän nyt vielä se etten ole paniikissa siitä että tartunnan saisin mutta kieltämättä mieluusti välttäisin niin sanottua turhaa kontaktia lukuisten ihmisten kanssa.
Ehkä eniten muhun on vaikuttanut se että kaikki perutaan eikä mitään saa tehdä. Mä rakastan odottaa kaikkea kivaa ja se on niin ihana tunne kun joku asia mitä on kauan odottanut toteutuu. No eipä toteudu. Euroviisut peruttiin, lukuisia suunniteltuja viikonloppurientoja en voi toteuttaa, kaverin synttärijuhlia ei voi pitää, ystävä joutui siirtämään häitään vuodella. Olin toivonut pääsiäiseksi vapaata ja koska asun, iltapäivälehtiä siteeratakseni, "tautipesäkkeessä" en pääse viiden päivän vapaillani mökille vaan kökötän kotona pääsiäisen. On vain ajan kysymys kun Helsinki-pride ja ne yhdet ainoat festarit mihin mulla on lippu ostettuna perutaan.
Mulla on jotenkin tyhjä olo kun ei ole mitään kivaa näköpiirissä mitä odottaa. Miettikää miten surkuhupaisa seuraavakin yhtälö on. Mulla on tänään nimipäivä ja mua ärsyttää ettei voitu koko lähisuvun voimin edes perinteisiä kakkukahveja kunniakseni nauttia mummolassamme. Näinkin pieni asia, joka on aina ollut itsestäänselvyys, ei tule kysymykseenkään. Kaiken tiivistää se että rehellisesti sanottuna tämän viikon kohokohta itselleni on ollut se että olin ottamassa torstaina asukuvia. Yhtäkkiä aktiviteetti jota harrastan normaalissa arjessani säännöllisesti on sellainen asia mitä pidän viikon kohokohtana. Nyt on kyllä maailman kirjat sekaisin.
Niin ja nythän näyttää siltä että joudun pakon edessä käyttämään toukokuussa viikkoja kesälomastani. Superfuckingfun! Niska limassa raatanut duunia viime vuoden ja sitten pakotetaan vakkarit käyttämään ansaitsemiaan kesälomia ettei tarvitse palkata kesätyöntekijöitä. Tämä ei siis ole vielä varmaa mutta kuulemma todennäköistä. Nimenomaan tämä epävarmuus ja tietämättömyys kaikkeen liittyen on niin ärsyttävää että tekisi mieli repiä hiukset päästä. Ja etenkin se että tämä tulee vaikuttamaan vielä pitkäkestoisesti kaikkeen.
Olen pyrkinyt ajattelemaan niin että vaikka tämä tilanne ahdistaa ja ärsyttää niin kyllä ne asiat ihan hyvin on, ainakin toistaiseksi. Haluan lähettää suuret tsempit ja jaksamiset niille joilla ei ole. Toivottavasti tilanne tästä edes jollain tapaa normalisoituisi. Muistakaa pestä käsiä ja noudattaa terveellä järjellä tilanteen vuoksi tehtyjä määräyksiä. Niin ja soitelkaa etenkin niille jotka joutuvat olemaan tilanteen vuoksi enemmän yksin. Tässä tilanteessa pitää ottaa ilo irti edes jotenkin, eilen istuin iltaa Lontoossa asuvan ystäväni kanssa videon välityksellä ja tänään asukokonaisuuteni sai inspiraationsa koronasta. #elämänpienetilonpisarat
Sen vielä sanon että seuraavaa poikkeustilannetta varten alan heti kun tästä jollain tavalla selvitään etsimään poikaystävää jonka kanssa viettää ihanaa karanteenia. Hakemuksia voi jo mielellään nyt laittaa vaikka directina instassa (@sopojoni).
Joku televisiokanava voisi tehdä musta ohjelman; Karanteenipoikaystävän jäljillä. Siinä vasta viihdettä olisi!