VIINIRYPÄLEITÄ HOMON NAVASTA

"Millasta se sit niinkun on olla homo?" on viimeisin kysymys mikä minulle on seksuaalisuuteeni liittyen esitetty. Jos nyt ihan totta puhutaan niin ei se oikeastaan niin erikoista ole kuin jotkut ehkä saattavat kuvitella. Ihanaa jos joku kuvittelee meikäläisen elämän olevan ainaista juhlimista, viinirypäleiden syömistä täydellisten vatsalihasten omaavien miekkosten navoista ja kultakimalluksen täyteläisiä treffejä, unohtamatta tietenkään elokuvamaista kiihkeää homoseksiä. Ikävä tuottaa pettymys, mutta ihan tavallista elämää minäkin viettelen.

On tärkeää muistaa ettei pride-liike syntynyt sen takia, että pelkästään juhlistettaisiin vähemmistöön kuulumista vaan se oli alkujaan mellakka. Taustalla on ajatus jokaisen oikeudesta olla olemassa juuri sellaisena kuin on, ilman minkäänlaista vainotuksi tulemista. Jos joku edes kehtaa kysyä ääneen miksei olemassa ole heteroille tarkoitettua pride-liikettä, sanoisin vain että ole onnellinen ettei sellaiselle ole tarvetta. Toki meikäläinen nauttii suuresti siitä, että saan viettää täydellistä kesäpäivää pride-hulinoissa paljettishortsit viehuen ja juuri niinhän sen pitää mennäkin. Aina. Heilui se sateenkaarilippu ilmassa tai ei, jokaisen ihmisen tulisi pystyä olla onnellinen ja tuntemaan olonsa kaikkialla turvalliseksi riippumatta siitä mitä hän on.

No millaista se nyt sitten on olla homo? Rehellisesti, en oikeasti muista milloin viimeksi olisin kokenut oloni uhatuksi tai väheksytyksi homouteni takia. Tämä on tietysti asia mistä voin olla iloinen, mutta samanaikaisesti sydämeni särkyy joka kerta kun luen uutisista teini-ikäisen tehneen itsemurhan sen takia ettei ympärillä ollut yhteisö hyväksynyt häntä. Pistää vihaksi myös se, että jotkut vatipäät ryöstivät Kansallismuseon sateenkaarilipun ja polttivat sen videolla. Eräs äitini tuttava on transnainen ja juuri tänään sain kuulla, että häntä oltiin eilen terassilla pyydetty näyttämään mitkä sukupuolielimet hän omaa.

"Homo kuoli. Hautajaisissa poikaystävä sanoi papille: Tuhkat pitää sirotella puuron sekaan, haluan tuntea kun hän liukuu perseestä viimeisen kerran." Paras ystäväni laittoi minulle tänään kuvakaappauksen tuttavansa julkaisemasta vitsistä. Onko tämän tyylistä vitsiä heitetty heterosta? Oikeastaan en edes halua tietää. Sanon ainoastaan sen, että kaikenlainen vitsailu asioilla jotka ovat joillekin maailman tärkeimpiä ja henkilökohtaisimpia asioita on todella mautonta. Tietysti vannoutuneena sateenkaarikansalaisena moni asia järkyttää, ahdistaa ja suorastaan vituttaa mutta haluan uskoa siihen että yhdessä pystymme mihin vain.

Seuraavaksi kirjoitan kommentin mitä kuulen usein ja mistä olen häikäilemättömän ylpeä. "Joni, sä olet niin oma itsesi kuin ihminen olla voi etkä välitä hittoakaan siitä mitä joku susta ajattelee." Tämän allekirjoitan täysin enkä edes häpeä sanoa sitä ääneen. Omassa mielessäni täydellinen maailma olisi juuri sellainen missä jokainen voisi ajatella samoin. Tänä päivänä voin sanoa olevani ylpeä siitä millainen ihminen olen, valitettavasti en ole aina voinut sitä olla.

Vaikka tällä hetkellä voin sanoa olevani tyytyväinen elämääni, on paraatini päälle paljon paskaakin satanut. Ei se helppoa ole aikoinaan ollut, mutta jotenkin onnistuin muuttamaan kaiken sen paskan säihkyväksi kultakimpaleeksi. Tiedän ettei kaikilla asiat ikävä kyllä mene samoin. Suurimman hymyn omille huulilleni saa se jos omalla olemassaolollani saan annettua jollekin muulle rohkeutta tai saan luotua juurikin sen suurimman hymyn toisen huulille. Spread love, not hate. Toivottavasti jopa koulukiusaajani, joka teki elämästäni yläasteella helvettiä, on onnellinen poikaystävänsä kanssa.

Ympäröikää itsenne ihmisillä jotka tuovat elämäänne tukea ja turvaa. Täydellinen maailma olisi sellainen ettei kenenkään täytyisi "tulla kaapista" vaan ainoa asia millä todella olisi väliä, olisi rakkaus. Itse olen joutunut nuorena tulemaan kaapista ja siksi pukeudunkin näin hyvin, kyllähän siellä kaapissa jotain on tehtäväkin. ;) Okei, vitsit sikseen. Silloin kun kerroin avoimesti siitä mitä olen, en olisi voinut toivoa parempaa yhteisöä ympärilleni. Perhe ja ystävät olivat niin vastaanottavaisia ja ilmapiiri on koko elämäni ajan ollut hyväksyvä. Siitä olen erittäin kiitollinen.

Vaikka tänä kesänä en päässyt pride-kulkueeseen marssimaan, on mulla silti aina paljon sanottavaa ja nyt haluan käyttää tilaisuuden sanoa seuraavaa. Erilaisuus on rikkaus. Ole oma itsesi ja uskalla unelmoida! Itse toivon että jonain päivänä oikeasti saisin syödä viinirypäleitä täydellisten vatsalihasten omaavan miehen navasta. Täytyyhän sitä unelmia olla.

Sateenkaaren värinen paljettisydämeni säihkyy kirkkaana nyt ja aina! ♥

There is nothing wrong with you. There's a lot wrong with the world you live in.