VIINIRYPÄLEITÄ HOMON NAVASTA

"Millasta se sit niinkun on olla homo?" on viimeisin kysymys mikä minulle on seksuaalisuuteeni liittyen esitetty. Jos nyt ihan totta puhutaan niin ei se oikeastaan niin erikoista ole kuin jotkut ehkä saattavat kuvitella. Ihanaa jos joku kuvittelee meikäläisen elämän olevan ainaista juhlimista, viinirypäleiden syömistä täydellisten vatsalihasten omaavien miekkosten navoista ja kultakimalluksen täyteläisiä treffejä, unohtamatta tietenkään elokuvamaista kiihkeää homoseksiä. Ikävä tuottaa pettymys, mutta ihan tavallista elämää minäkin viettelen.

On tärkeää muistaa ettei pride-liike syntynyt sen takia, että pelkästään juhlistettaisiin vähemmistöön kuulumista vaan se oli alkujaan mellakka. Taustalla on ajatus jokaisen oikeudesta olla olemassa juuri sellaisena kuin on, ilman minkäänlaista vainotuksi tulemista. Jos joku edes kehtaa kysyä ääneen miksei olemassa ole heteroille tarkoitettua pride-liikettä, sanoisin vain että ole onnellinen ettei sellaiselle ole tarvetta. Toki meikäläinen nauttii suuresti siitä, että saan viettää täydellistä kesäpäivää pride-hulinoissa paljettishortsit viehuen ja juuri niinhän sen pitää mennäkin. Aina. Heilui se sateenkaarilippu ilmassa tai ei, jokaisen ihmisen tulisi pystyä olla onnellinen ja tuntemaan olonsa kaikkialla turvalliseksi riippumatta siitä mitä hän on.

No millaista se nyt sitten on olla homo? Rehellisesti, en oikeasti muista milloin viimeksi olisin kokenut oloni uhatuksi tai väheksytyksi homouteni takia. Tämä on tietysti asia mistä voin olla iloinen, mutta samanaikaisesti sydämeni särkyy joka kerta kun luen uutisista teini-ikäisen tehneen itsemurhan sen takia ettei ympärillä ollut yhteisö hyväksynyt häntä. Pistää vihaksi myös se, että jotkut vatipäät ryöstivät Kansallismuseon sateenkaarilipun ja polttivat sen videolla. Eräs äitini tuttava on transnainen ja juuri tänään sain kuulla, että häntä oltiin eilen terassilla pyydetty näyttämään mitkä sukupuolielimet hän omaa.

"Homo kuoli. Hautajaisissa poikaystävä sanoi papille: Tuhkat pitää sirotella puuron sekaan, haluan tuntea kun hän liukuu perseestä viimeisen kerran." Paras ystäväni laittoi minulle tänään kuvakaappauksen tuttavansa julkaisemasta vitsistä. Onko tämän tyylistä vitsiä heitetty heterosta? Oikeastaan en edes halua tietää. Sanon ainoastaan sen, että kaikenlainen vitsailu asioilla jotka ovat joillekin maailman tärkeimpiä ja henkilökohtaisimpia asioita on todella mautonta. Tietysti vannoutuneena sateenkaarikansalaisena moni asia järkyttää, ahdistaa ja suorastaan vituttaa mutta haluan uskoa siihen että yhdessä pystymme mihin vain.

Seuraavaksi kirjoitan kommentin mitä kuulen usein ja mistä olen häikäilemättömän ylpeä. "Joni, sä olet niin oma itsesi kuin ihminen olla voi etkä välitä hittoakaan siitä mitä joku susta ajattelee." Tämän allekirjoitan täysin enkä edes häpeä sanoa sitä ääneen. Omassa mielessäni täydellinen maailma olisi juuri sellainen missä jokainen voisi ajatella samoin. Tänä päivänä voin sanoa olevani ylpeä siitä millainen ihminen olen, valitettavasti en ole aina voinut sitä olla.

Vaikka tällä hetkellä voin sanoa olevani tyytyväinen elämääni, on paraatini päälle paljon paskaakin satanut. Ei se helppoa ole aikoinaan ollut, mutta jotenkin onnistuin muuttamaan kaiken sen paskan säihkyväksi kultakimpaleeksi. Tiedän ettei kaikilla asiat ikävä kyllä mene samoin. Suurimman hymyn omille huulilleni saa se jos omalla olemassaolollani saan annettua jollekin muulle rohkeutta tai saan luotua juurikin sen suurimman hymyn toisen huulille. Spread love, not hate. Toivottavasti jopa koulukiusaajani, joka teki elämästäni yläasteella helvettiä, on onnellinen poikaystävänsä kanssa.

Ympäröikää itsenne ihmisillä jotka tuovat elämäänne tukea ja turvaa. Täydellinen maailma olisi sellainen ettei kenenkään täytyisi "tulla kaapista" vaan ainoa asia millä todella olisi väliä, olisi rakkaus. Itse olen joutunut nuorena tulemaan kaapista ja siksi pukeudunkin näin hyvin, kyllähän siellä kaapissa jotain on tehtäväkin. ;) Okei, vitsit sikseen. Silloin kun kerroin avoimesti siitä mitä olen, en olisi voinut toivoa parempaa yhteisöä ympärilleni. Perhe ja ystävät olivat niin vastaanottavaisia ja ilmapiiri on koko elämäni ajan ollut hyväksyvä. Siitä olen erittäin kiitollinen.

Vaikka tänä kesänä en päässyt pride-kulkueeseen marssimaan, on mulla silti aina paljon sanottavaa ja nyt haluan käyttää tilaisuuden sanoa seuraavaa. Erilaisuus on rikkaus. Ole oma itsesi ja uskalla unelmoida! Itse toivon että jonain päivänä oikeasti saisin syödä viinirypäleitä täydellisten vatsalihasten omaavan miehen navasta. Täytyyhän sitä unelmia olla.

Sateenkaaren värinen paljettisydämeni säihkyy kirkkaana nyt ja aina! ♥

There is nothing wrong with you. There's a lot wrong with the world you live in.

NYT ON HOMOA

Mitä mahtavinta pride-viikkoa kaikille! Takana huikean hauska juhannus ihanien ihmisten seurassa vietettynä ja nyt on aika jysäyttää käyntiin yksi kesän lempiviikoistani sateenkaarilippu liehuen korkealla ilmassa. Normaalistihan tämä kesäkuinen viikko olisi huipentunut lauantaina pride-kulkueeseen, mutta sattuneista syistä sitä ei nyt järjestetä. Kuten varmasti tiedätte, kyseinen tapahtuma lukeutuu joka vuosi kesän kohokohtiini. Vaikka kulkueeseen en tänä kesänä pääse, se ei suinkaan tarkoita sitä ettenkö voisi keksiä jotain hauskaa tälle viikolle. ;) Aionkin joka päivä pukeutua teeman mukaisesti ja sisällyttää viikon jokaisena päivänä asukokonaisuuksiini jotain sateenkaarimaista. Pidän ikioman pride-viikon ja aion joka päivä julkaista vähintään yhden asukuvan. Kaikki asut eivät blogiin tule päätymään ja siksi meitsin instaa kannattaakin pitää silmällä, kaikki on nimittäin suunniteltu valmiiksi. ;)

Teidän tulee olla ylpeitä meikäläisestä sillä hieman saattoi tänään aamulla väsyttää jussin jäljiltä mutta jaksoin silti kiskaista aamulla niskaani viime vuonna hankkimani farkkuliivin minkä selkää koristaa mikäs muukaan kuin iso "proud"-teksti sateenkaarella koristeltuna. Sateenkaaren värinen roosanauha koristi rinnuksissa ja jaloista löytyivät teeman mukaiset sukat. Unohtamatta tietenkään ihania Adidaksen pride-mallistosta myöskin viime vuonna hankittuja lenkkareita!

kengät Adidas / shortsit, t-paita ja aurinkolasit H&M / farkkuliivi Jack&Jones

Viime vuonna eräs mies sattui juuri tällä samaisella viikolla tulemaan asiakkaakseni ja tokaisi silloin että "no nyt näyttää hyvältä, sullahan on ihan oma pride-kulkue meneillään!" Ja voitteko kuvitella, hän sattui tänäänkin pamahtamaan paikalle juuri oikealla hetkellä. Sain heti tänään hymyn huulilleni hänen kehuistaan ja vaikken ketään muuta pukeutumisellani onnistuisi piristämään, ainakin olen itse into piukeana tästä omakeksimästäni teemaviikosta.

Tällä hetkellä juhannuksena valvotut tunnit painavat vielä hieman päälle, joten ymmärrettävää varmasti on etten vielä pysty tuottamaan tämän syvällisempää tekstiä. :D Onneksi pride-viikko on vasta alussa ja vielä kuusi asua julkaisematta. 

Pysykää kanavilla, tämä homo tulee olemaan liekeissä tänä(kin) viikkona. ;)

EI OLLUT TARKOITUS

Hups. Niin tämä korona-aika vaan teki tepposet ja voin todellakin sanoa ettei todellakaan ollut tarkoitus pitää bloggailusta yli kuukauden taukoa. Toukokuu hurahti valehtelematta sellaisessa kuplassa että oksat pois. Tein töitä ne vähennetyt tunnit mitkä osa-aikalomautus salli ja muuten en sitten tehnytkään oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista. Kuten aiemmin kerroin, meikäläinen joutui pitämään kesälomaa aiemmin kuin olisin halunnut vaikka tarpeeseen kieltämättä tuli. Toukokuun viimeinen viikko oli juuri se yksi viikko jota tämän poikkeustilanteen keskellä odotin kuin kuuta nousevaa. Mulla oli tosiaan pääsiäisenä kokonainen viikko vapaata enkä päässyt mökille koska pahamaineinen Uusimaa on asuinpaikkani.

Kuten arvata saattaa, pakkasin kimpsut kun lomani alkoi ja hurautimme äitini kanssa mökillemme. Sain vapaata jo helatorstaista alkaen ja vietimme mökillämme metsän keskellä puolitoista viikkoa. Mökille luonnon helmaan on aina ihana päästä eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Sää oli oikeasti kuin morsian ja olin hieman pulassa pakattuani mukaan ainoastaan pitkiä housuja ja collegepaitoja. Toki muutama t-paitakin putkikassista löytyi mutta muuten pengoin faijan mökkivaatekaappia ja käytin hänen shortsejaan superkuumina päivinä, onneksi hätä ei ollut tämän näköinen. :D Olen aina sanonut auringon seuraavan minua pohjoiseen ja toivon tuurini jatkuvan myöhemmin kesällä kun pääsen mökille viimeisten lomaviikkojeni ajaksi lomailemaan.

Puusauna lämpeni joka ilta, ulkopuuhaa talven jälkeen riitti ja eräänä päivänä tehtiin mutsin kanssa perinteinen pyöräretki. Polkaistiin tuttuun tapaan eräälle kodalle missä paransimme maailmaa, räpsittiin muutamia kuvia ja ihasteltiin luontoa. Oli jotenkin jännä tunne ylipäätään mennä juuri toukokuun loppupuolella täältä etelästä pohjoiseen sillä siellä oli kesä vasta alkamassa. Varjoisimmissa paikoissa oli vielä lumikasoja, mistä täällä ei ole ollut tietoa pitkiin aikoihin. Kurkataanpas minkälaisia kuvia ikuistui kameran linssin läpi!

kengät Nike / reisitaskuhousut ja collegepaita H&M / reppu Burton

Muistatteko kun ostin nuo reisitaskuhousut ja sanoin niiden sopivan niin katutyyliin kuin vaikka metsäretkelle? No nyt ne ovat olleet myös pyöräretkellä, katsotaan minne ne vielä jaloissani päätyvätkään. ;) Burtonin repun tarina on myös hauska. Siitä on jo kauan kuin eräs lukija linkitti minulle kyseisen repun ja sanoi sen sopivan meikäläiselle kuin nenä päähän. Pakkohan se oli nettikaupasta tilata, täydellinen reppu meitsin kala- ja pyöräreissuille.

Olen tänään viettänyt vapaapäivää ja otin oikein pitkästä aikaa missiokseni rustailla tänne postausta. Tulipa kiva fiilis, pysykäähän kuulolla sillä seuraavaan kertaan ei todellakaan mene kuukautta. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin. :)