PORNONILKKURIT

Kun ostaa pinkit pornonilkkurit, on niihin yhdistettävä pinkki bomber-takki. Sekä tietenkin ne kaikista revityimmät farkut ihan vain sen takia, että vihdoinkin niissä tarkenee! Voitte varmasti kuvitella, että ihastuin näihin nilkkureihin ensi silmäyksellä ja pamautin ne ostoskoriini. Upeiden kenkieni fiilistelyn lomassa olen järkyttynyt siitä, että nyt on jo kesäkuu. Herranen aika, mihin tämä maallinen läsnäolo oikein hurahtaa? Niin, mihin se aika onkaan hurahtanut? Kuten aiemmin olen täällä blogissani kertonut, on ollut vaikeita aikoja. Niiden lisäksi hyviä, normaaleja ja sellaisia, ettei edes tajua arjen jyskyttävän eteenpäin. Itselläni on kaikki hyvin, mutten silti sano ottavani mitään itsestäänselvyytenä. On ollut paljon töitä ja vapaa-ajalla olen keskittynyt sekä itseeni että läheisiini. Ja tietenkin räikeän vaaleanpunaisiin pornokenkiini, kyllähän sitä kuuluisaa materialismionnellisuuttakin täytyy silloin tällöin kokea. ;) Ja mikäs olisikaan sen parempi tunne kuin antaa mennä ympäri kyliä saakelin päheissä kengissä!

nilkkurit Asos / farkut, t-paita ja aurinkolasit H&M / takki H&M Studio

Kieltämättä, haaveilen tällä hetkellä isoista asioista. Muutto takaisin Espooseen kutkuttelee mieltä enemmän kuin arvaatkaan! Enemmän kuin mielelläni aloittaisin myös kesälomani, mutta sen alkamista saan odottaa vielä puolitoista kuukautta. Odotus palkitaan, niinhän sitä sanotaan. ;) Sitten virveli heiluu kuulkaa niin kovin ettei ole aikoihin eletty. Rankka vuosi vaatii rotevat kalat. Niinhän sitä myös sanotaan, eikös? ;)

Oikein ihanaa virallista kesän alkua just sulle. En tee lupauksia siitä maltanko jättää pornonilkkurit sivuun kesäkenkien tieltä. Se jää nähtäväksi, nähdäänkö seuraavaksi pornahtavat kenkulit vai siveelliset kesäkengät. Kun meikäläisestä on kyse, olisin hieman varuillani.

TYYLIÄ JA ASENNETTA / HAVU WATCHES

Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Havu Watches -yrityksen kanssa. Te tiedätte, että luonto on meikäläiselle erittäin tärkeä asia elämässäni. Siksi Havu-puukelloja valmistavan oululaisen perheyrityksen aate "ole osa luontoa" on erittäin kaunis. Kun sain mahdollisuuden valita omaan ranteeseeni upean puukellon, en epäröinyt hetkeäkään sillä tuen enemmän kuin mielelläni suomalaisia yrityksiä - varsinkin tällaisina aikoina. Lisäksi koen olevani kaupunkilainen ihminen jolla kuitenkin on aina se toinen jalka Pohjois-Suomessa mökkimaisemissa, luonnon helmassa.

Havu Watches haluaa muistuttaa meitä kaikkia juuristamme ja puiset rannekellot ovat siihen oiva keino. Olen ihastellut omaa kelloani ranteessani jo tovin ja kyllä, sitä katsomalla saan keskellä kaupungin hälinää toivon pilkahduksen tulevasta kesälomastani pohjoisessa. Kyseinen kello sopii täydellisesti katutyyliin, mutta myös niille tuleville kesäloman kalareissuille. Täytyyhän sitä aikaa pystyä silloinkin tsekkailemaan, ettei mene illan grillailut sivu suun. ;)

Puinen kello sopii ranteeseen niin kesällä kuin talvella ja voin kokemuksesta kertoa sen olevan kevyt ja kestävä. Itse ainakin näen sen ranteessani kaikkina vuodenaikoina ja tyylissä kuin tyylissä. Tämä on kello, joka istuu todellakin omaan ranteeseeni. Voin kurkistaa kellonajan shoppailureissulla, ennätän ajoissa töihin ja voin tsekata tarkan ajan milloin se jättihauki nousi joesta!

Kello minkä sain itselleni on nimeltään Usva. Havu Watches tarjoaa ilmaisen kuljetuksen ja tyytyväisyystakuun kaikille tuotteilleen. Lisäksi uudesta kellostani inspiroituneena saan jakaa teille myös alennuskoodin!

Koodilla JONI10 saa kymmenen prosentin alennuksen kaikista verkkokaupan tuotteista ja se on voimassa 16.5. asti.

Sain tietää, että Havu Watches julkaisee pian uuden mallin (!) ja se tulee ennakkomyyntiin aivan pian. Alekoodi toimii kaikkiin tuotteisiin, muttei koske uuden mallin ennakkotilausta. Käykää ihmeessä kurkkimassa sekä naisten että miesten malleja, itse kelpuuttaisin niistä jokaisen omaan asustelaatikkooni... En voisi itselleni sopivampaa kelloa kuvitella. Ihanaa!

VAATEKAAPPINI KRUUNUNJALOKIVI

Heittäkääpä villi veikkaus siitä, mikä on meikäläisen garderobin pähein juttu? Sellainen vaatekappale mitä lähestulkoon jokainen ystäväni haluaa luonani vieraillessaan pukea yllensä ja keimailla peilin edessä. Muutamat ovat jopa harkinneet sen ryöstämistä ja pakoa yökylästä kun meitsi vielä nukkuu. No tietenkin discopallon lailla säihkyvä kultainen paljettitoppatakkini joka aina silloin tällöin pääsee ylleni talvisille tuntureille. ;) Jotkut varmasti muistavat kuinka himoitsin tätä takkia ennen kuin se tuli myyntiin H&M:n ja Moschinon yhteistyömalliston tiimoilta. Näitä takkeja oli ainoastaan muutamia kappaleita ja muistan vieläkin sen kun jonotin takkia aamuvarhaisesta alkaen Helsingin keskustan liikkeen edustalla. Kun ovet aukesivat, ryntäsin muiden kanssashoppailijoiden kanssa kohti tarkoin harkittuja täsmäiskuja ja sain takin kätösiini.

Vietin maaliskuussa talvilomaani Pohjois-Suomessa mökillämme ja tottahan toki automatkan meikäläisen ja äitini kanssa teki pukupussissa myös kultainen paljettitakkini. Pitihän senkin päästä auringon paisteeseen ulkoilemaan ja eräänä päivänä suuntasinkin kimaltelemaan Iso-Syötteen tuntureille! Muut ulkoilijat viilettivät menemään yllään perinteiset vermeet, meikäpoika ryntäili lumikinoksissa nahkahousuissa ja kultaisessa paljettitakissa. Ei se kyllä mikään yllätys ole, että minä näin toimin. Olen aina ollut tunnettu siitä, etten herätä turhaa huomiota ja pysyttelen yleensä taka-alalla huomaamattomana. Oli kyllä ihana aurinkoinen päivä retkeillä kuvailemisen merkeissä luonnon helmassa!

Älkää muuten huolestuko, mulla oli paksut pitkät kalsongit nahkapöksyjen alla. Ei paikat jäätyneet!

SURU ON KUNNIAVIERAS

Tänä vuonna musta on tuntunut siltä, että mun on otettava aikaa itselleni. Sitä olen tehnyt ja tietoisesti ottanut etäisyyttä somettamiseenkin. Silloin kun siltä tuntuu, se on tehtävä. Olen aina ollut ihmisenä sellainen joka kyllä pärjää, mutta mietin asioita ja elämää todella paljon - joskus jopa liiankin syvällisesti. Kuten olen aiemmin kertonut, olen jo pitkän aikaa tämän nykyisen tilanteen takia joutunut jopa pelkäämään työpaikkani menettämisen puolesta. Suurten tunteiden kautta siirryin nykyiseen työpisteeseeni. Ikävä kyllä en varmasti ole ainoa työelämässä oleva jolla mielessä on jatkuvasti se, että tilanne voi kuitenkin muuttua yhdessä hujauksessa. Joko parempaan tai pahempaan.

Pohtiessani tätä vieläkin omituiselta tuntuvaa koko maailman sekoittanutta outoutta, olen yrittänyt palata sellaiseen kliseiseen "päivä kerrallaan"-ajattelutapaan ja olemaan stressaamatta liikaa. Asiaa ei kuitenkaan auta se, että samaan syssyyn joutuu kokemaan suurta surua. Menettää jonkun, josta on välittänyt. Jonkun, joka on ollut ihminen jota arvostaa, jonka seurasta nauttii ja joka on toivottanut sinut tervetulleeksi perheeseensä vaikkei verisukulainen ollutkaan. Joutuu luopumaan ihmisestä, jonka menettäminen koskettaa sekä itseä että parasta ystävää. Lohduttaa sekä ystävää, että käsitellä asiaa itse. Liikutuksen tunne nousee vieläkin mieleen kun tätä tekstiä kirjoittelen. Ihmisenä joka asioita joskus miettii liikaakin voin rehellisesti sanoa, että kaikesta selvitään ja niin kauhean brutaalilta kuin se kuulostaakin, elämän on jatkuttava. Kunhan vain muistaa surutyön tärkeyden ja sen, että niitä asioita on todellakin pohdittava eikä jätettävä käsittelemättömiksi.

Eikö olekin ihmeellistä, että elämän yllätyksellisyys samanaikaisesti kiehtoo, ahdistaa ja pelottaa? Luopuminen ja lopullisten hyvästien jättäminen on osa elämää, niin kuin sekin että elää hetkessä ja arvostaa sitä, mitä on. Kauniit muistot jäävät elämään ja samalla voi itse tehdä uusia niiden kanssa, joiden seurasta saa etuoikeuden vielä nauttia. Tragedian kautta yritän elää entistä enemmän toisen kliseisen sanonnan mukaan. Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi. Tai jonkun muun viimeinen. Tarkoitan sitä, että ei pidä mitään itsestäänselvyytenä ja nimenomaan arvostaa niitä ihmisiä jotka täällä vielä ovat. Mielestäni elämän kauneus ja kauheus kiteytyy siihen, ettei ikinä voi olla varma mistään. 

nilkkurit, farkut, t-paita ja aurinkolasit H&M / karvatakki Weekday

"Itkuja varten on ihmisen silmät

Vierikää kyyneleet

Tuleehan tuolta se toinen päivä

Kun on kepeät askeleet"

EN OLISI IKINÄ USKONUT

Noin puolitoista kuukautta sitten tapahtui jotain ennenkuulumatonta, suorastaan uskomatonta. Kuten otsikostakin voi päätellä, en voi vieläkään uskoa sitä todeksi vaikka kuvamateriaaliakin kyseisestä aiheesta löytyy. Ostin valkoisen pooloneuleen!!! Tuntuu vieläkin uskomattomalta edes sanoa tämä ääneen, mutta totta se on. En tiedä onko kukaan ikinä kiinnittänyt huomiota siihen seikkaan ettei meikäläisellä ole oikeastaan ikinä valkoisia paitoja. Saati sitten pooloja ja ihan siitä syystä, että meikkivoide olisi alta aikayksikön tuhoamassa vitivalkoisia paitojani.

Mun oli kuitenkin pakko ottaa tietoinen riski valkoisen poolon kanssa ja voi kuulkaa mikä show siitä syntyikään ennen pikaista ruokakaupassa käyntiä viimeisellä mökkireissullani? Puin paidan ylleni ennen nassun ehostamista ja hoitelin hommat jättimäinen pyyhe kaulani ympärillä, ettei vain sattuisi mitään. Suoriuduin hyvin ja meikinpoistoliinat olivat hyviä ystäviä ennen kun poolon yltäni riisuin. Huh, ainakin toistaiseksi valkoinen pooloni on valkoinen, eikä mun tarvinnut luottaa pinkkiin.

Vietin siis mitä ihanimman mökkiloman noin kolmisen viikkoa takaperin mökillämme Pohjois-Suomessa ja kyseisestä maailmantilanteesta johtuen skipattiin esimerkiksi päiväretki Kuusamoon. Voin käsi sydämellä sanoa, että tämä mökkiloma oli juuri sitä miltä se kuulostaakin. Mökkeilyä sen parhaassa muodossaan. Etenkin näitä maisemakuvia toivon oikeasti, että voisin vain olla noissa maisemissa ja saunoa iltaisin vailla huolta huomisesta. Onneksi pian voinkin, sillä virallisen talvilomani alkamiseen on enää yhdeksän päivää ja kymmenen päivän päästä olenkin jo vilvoittelemassa varpaat lumihangessa saunaterassimme edustalla. Niin ihanaa!

Kieltämättä yksi syy siihen, miksi musta ei taas hetkeen ole kuulunut on arjen tylsyys ja hermojen menettäminen ihmisiin. Siihen sen enempää menemättä, olen saanut suunnatonta iloa viime päivien keväisestä fiiliksestä ja upouusista täydellisistä kengistä mitkä hain tänään postista. Kävin myös viime viikonloppuna yhden ystäväni kanssa ravintolassa syömässä ja istuin toisena päivänä iltaa kahden ystäväni kanssa. Voi kuulkaa. On se huolestuttavaa, että sellaisista asioista mitkä tuntuivat vuosi sitten itsestäänselvyyksiltä on nyt muodostunut juttuja mitä odottaa kuin kuuta nousevaa. Toisaalta juurikin esimerkiksi niitä ystäviä osaa nyt arvostaa entistä enemmän. Ja tietenkin sitä mökkiä, minne pääsee päätä hajottavaa pääkaupunkiseutua totaaliseen eristykseen. Katsokaa nyt noita maisemia!

nilkkurit, housut ja pooloneule H&M / bleiseri 2nd hand

Toivottavasti sulla on kaikki hyvin, näihin lumisiin maisemiin tällä erää.

PS. Ensimmäisessä kuvassa poolon kauluksissa meikiltä näyttävät rajat eivät ole sitä miltä ne vaikuttavat, vaan heijastuksia auringosta. ;) Kyllä mä valkoisen poolon handlasin, ainakin tällä erää...

APUA, OLEN RAKASTUNUT

Siis apua, sos ja mitä näitä avunhuutoja tarkoittavia sanontoja nyt maailmasta löytyykään. Pooloneuleita käyttävät miehet, ottakkee yhteythä! Rakastan pooloneuleita yli kaiken, niin itseni kuin muiden miekkosten päällä. Enkä pääse yli enkä ympäri siitä seikasta, että ihan oikeasti olen kaveriporukkani keskuudessa suuri vitsi sen asian suhteen kuinka monta kyseistä vaatekappaletta omistan. Olen (edelleen..) kerrassaan aivan hullaantunut pooloihin eikä asiaa tosiaan auta yhtään se tosiasia, että työskentelen itse vaatekaupassa missä on valikoimassa superkivoja pooloneuleita... :D

Jos multa kysytään, poolo on yksi syksyn ja etenkin talven tyylikkäimmistä vaatekappaleista. Toki tyylikkäitä vaatteita voisi listata monia muitakin, mutta tällä hetkellä voin käsi sydämellä sanoa liputtavani poolojen puolesta. Vaikka puhun itsestäni ja muista miehistä, kyllä meikäläinen naisillekin niitä suosittelee. Itse asiassa kaikille! Saatoin täällä mökkimaisemissa nostaa eilen maljan sille, että homoseksuaalisten tekojen rangaistavuus poistettiin Suomen rikoslaista 50 vuotta sitten. Eli olet sitten mitä olet, liputa itsesi puolesta, anna kaikkien olla mitä ovat ja käytä pooloneuleita. Jihuu!

Viitaten vielä tuohon kirjoitukseni alkuun, katsellessani interwebin ihmeellisestä maailmasta katutyylikuvia saan suurta inspiraatiota asukuvista missä asuun sisältyy tyylikäs pooloneule. En ihme kyllä vielä ole kadulla kävellessäni törmännyt tolppaa päin kun vastaan on kävellyt ihan livenä mies tyylikkäässä pooloneuleessaan. Sitä päivää odotellessa...

Toisiksi viimeistä päivää täällä mökkimaisemissa viettelen ja tänään rokkasin, yllätys yllätys, ensimmäistä kertaa uutta pooloneulettani, minkä tilasin tämän vuoden alussa Asoksen  alennusmyynneistä. Hullaannuin täysin tästä väristä, enkä ikävä kyllä en ole hirveän paljon Suomen markkinoilta löytänyt muita kuin niin sanotun klassisen värisiä yksilöitä. Piristin tänään Pohjois-Suomen katukuvaa pirtsakassa palmikkoneuleessani! Paikassa @Taivalkoski

nilkkurit, housut, takki, aurinkolasit, hanskat ja laukku H&M / pooloneule ASOS

Pian vaihdan poolon kylpytakkiin ja lähden saunan lauteille nauttimaan vielä tästä rennosta mökkitunnelmasta. Pitäisiköhän tästä mun ikisinkkuudesta huolestua? Nyt vaikuttaa kovasti siltä, että pooloneule on tällä hetkellä ainoa kriteerini deittailumarkkinoilla. Mun dm:ään saa sukeltaa pooloneule päällä. ;) 

UUDEN EDESSÄ

Viime vuoden loppu ja tämän uuden vuoden alku huipentui siihen, että myymälä missä työskentelin suljettiin. Siinä se nyt on, mustaa valkoisella. Viime vuosi oli kokonaisuudessaan varmasti kaikille hyvin erilainen kuin edeltäjänsä ja koko tämän uuden normaalin ajan mietin uutisia lukiessani olevani todella onnekas, koska mulla sentään on työpaikka. Voitte varmasti kuvitella miltä tuntui kun saimme kollegoideni kanssa tietää, että myymälämme lakkauttamista harkitaan. Tästä seurasi tietenkin luonnollisesti huoli omasta tulevaisuudesta. Saanko jatkaa töitä jossain toisessa myymälässä? Irtisanotaanko minut? Pääsenkö töihin johonkin muuhun yritykseen? Täytyykö minun etsiä uusi asunto ja muuttaa? Lukemattomat kysymykset velloivat pääkopan sisällä ja ne velloivat kahta kauheammin siinä vaiheessa kun tieto myymälämme lopullisesta lakkauttamisesta vahvistettiin.

Puhun nyt vain omasta puolestani kun sanon, että joillakin mustilla pilvillä todellakin on se kuuluisa kultareunus. Itse sain firman sisäisen siirron toiseen myymälään, eli sain pitää työpaikkani. Kaikki huolestuneet ajatukset kääntyivät päälaelleen ja kuten arvata saattaa, olen tästä päätöksestä todella otettu ja onnellinen. Pystyn pitämään tähän väliin pienen loman ja saavuin äitini kanssa toissapäivänä mökillemme rentoutumaan ennen kuin aloitan uudessa työpisteessäni. Tämä yli viikon kestävä metsän keskelle erakoituminen tulee näiden parin viime kuukauden jälkeen tarpeeseen. Ja kuulkaa, sitä rentoutumista se nimenomaan on sisältänyt ja tulee sisältämään. Tässä tämän kuuluisan uuden normaalin ja tylsän arjen keskellä olen oppinut arvostamaan vielä enemmän sitä, että meillä on oma mökki. Saa saunoa monta tuntia omassa ylhäisyydessään, nauttia huikeasta luonnosta ja jos siltä tuntuu, olla tekemättä yhtikäs mitään.

koko asukokonaisuus: H&M

Onneksi rakastan joulua yli kaiken, sillä joulukuussa tuntui epäonnen pirstaleita sinkoilevan niskaani kuin viimeistä päivää. Miten onkaan mahdollista, että kun hehkutin innoissani postailevani useammin, kolme viikkoa vanha uusi läppärini sanoi itsensä irti? Ja kyllä, juuri päivää ennen joulua. Kiikutin sen pyhien jälkeen korjattavaksi ja selvisi kyseessä olevan valmistusvika ja melkein koko helahoito tietokoneen sisäisistä komponenteista täytyi vaihtaa uusiin. Vihdoin ja viimein sain läppärini takaisin ja täällä ollaan, toivottavasti nyt paremmalla menestyksellä kuin aiemmin...

Mulla kuulkaa kameran muisti tursuaa tietokoneettoman aikani ajalta ja tätä postausta koristaa asukokonaisuus eräältä päivältä kun en sitä päässyt postaamaan. Tulin tuossa vähän aikaa sitten saunasta ja täällä kirjoittelen pehmeän mökkisohvan nurkasta, kätösissäni kupponen iltateetä.

Tsemppiä kaikille tämän poikkeusajan keskelle! Nyt en aio kirjoittaa, että palataan pian koska silloin varmaan ikkunan läpi sinkoutuu mystinen jääkokkare joka pamauttaa tietokoneeni toimintakyvyttömäksi...

Haluan uskoa, että asioilla on onneksi aina tapana loppujen lopuksi järjestyä. ♥