Noin puolitoista kuukautta sitten tapahtui jotain ennenkuulumatonta, suorastaan uskomatonta. Kuten otsikostakin voi päätellä, en voi vieläkään uskoa sitä todeksi vaikka kuvamateriaaliakin kyseisestä aiheesta löytyy. Ostin valkoisen pooloneuleen!!! Tuntuu vieläkin uskomattomalta edes sanoa tämä ääneen, mutta totta se on. En tiedä onko kukaan ikinä kiinnittänyt huomiota siihen seikkaan ettei meikäläisellä ole oikeastaan ikinä valkoisia paitoja. Saati sitten pooloja ja ihan siitä syystä, että meikkivoide olisi alta aikayksikön tuhoamassa vitivalkoisia paitojani.
Mun oli kuitenkin pakko ottaa tietoinen riski valkoisen poolon kanssa ja voi kuulkaa mikä show siitä syntyikään ennen pikaista ruokakaupassa käyntiä viimeisellä mökkireissullani? Puin paidan ylleni ennen nassun ehostamista ja hoitelin hommat jättimäinen pyyhe kaulani ympärillä, ettei vain sattuisi mitään. Suoriuduin hyvin ja meikinpoistoliinat olivat hyviä ystäviä ennen kun poolon yltäni riisuin. Huh, ainakin toistaiseksi valkoinen pooloni on valkoinen, eikä mun tarvinnut luottaa pinkkiin.
Vietin siis mitä ihanimman mökkiloman noin kolmisen viikkoa takaperin mökillämme Pohjois-Suomessa ja kyseisestä maailmantilanteesta johtuen skipattiin esimerkiksi päiväretki Kuusamoon. Voin käsi sydämellä sanoa, että tämä mökkiloma oli juuri sitä miltä se kuulostaakin. Mökkeilyä sen parhaassa muodossaan. Etenkin näitä maisemakuvia toivon oikeasti, että voisin vain olla noissa maisemissa ja saunoa iltaisin vailla huolta huomisesta. Onneksi pian voinkin, sillä virallisen talvilomani alkamiseen on enää yhdeksän päivää ja kymmenen päivän päästä olenkin jo vilvoittelemassa varpaat lumihangessa saunaterassimme edustalla. Niin ihanaa!
Kieltämättä yksi syy siihen, miksi musta ei taas hetkeen ole kuulunut on arjen tylsyys ja hermojen menettäminen ihmisiin. Siihen sen enempää menemättä, olen saanut suunnatonta iloa viime päivien keväisestä fiiliksestä ja upouusista täydellisistä kengistä mitkä hain tänään postista. Kävin myös viime viikonloppuna yhden ystäväni kanssa ravintolassa syömässä ja istuin toisena päivänä iltaa kahden ystäväni kanssa. Voi kuulkaa. On se huolestuttavaa, että sellaisista asioista mitkä tuntuivat vuosi sitten itsestäänselvyyksiltä on nyt muodostunut juttuja mitä odottaa kuin kuuta nousevaa. Toisaalta juurikin esimerkiksi niitä ystäviä osaa nyt arvostaa entistä enemmän. Ja tietenkin sitä mökkiä, minne pääsee päätä hajottavaa pääkaupunkiseutua totaaliseen eristykseen. Katsokaa nyt noita maisemia!
