Heitin mökillä kumpparit jalkaan ja lähdin samoilemaan suolle. Vaikka en löytänytkään kuin ainoastaan yhden nuhjuisen hillan jota en voinut edes poskeeni pistellä, ei se menoa haitannut. Oikeastaan aivan sama olinko sitten suolla tai veneessä joen päällä, maisemissa silmä lepää. Mä oikeasti viihdyn metsän keskellä ja monet läheiset ystävänikin sitä usein ihmettelevät että meitsi viilettää ympäriinsä kumppareissa tai koskee paljain käsin limasiin kaloihin. Naurahdan aina että mulla on kaksi puolta. Nautin luonnossa oleskelusta ja saan siitä vaikeasti selitettävää voimaa, kun taas rakastan myös tälläytyä parhaimpiini ja kävellä keskellä Helsingin ruuhkaisia katuja.
Suolla tarpominen on muuten yllättävän raskasta puuhaa.. Vähän väliä jalat uppoavat syvyyksiin ja joutuu oikein taistelemaan että pääsee liikkumaan. Mun seikkailu suolla oli muutenkin yhtä kamppailua henkiin jäämisestä, onnistuin nimittäin suututtamaan lauman maa-ampiaisia jotka pörräsivät ympärilläni uhkaavasti. Onnistuin kuitenkin samoilijan taidoillani karkottamaan vihulaiset kimpustani ja selvisin ilman pistoksia. :D
Nyt aion jatkaa sunnuntaisen illan viettelyä ja syventyä Valehtelevien viettelijöiden (että mä vihaan tota suomennettua nimeä...) maailmaan ja palaan kuulkaas asiaan jo huomenissa. ;)
Vautsi, miten valloittavat maisemat! =)
VastaaPoistaEikös vaan olekin! :) Jo nyt ikävä noihin maisemiin..
Poista