Oman elämänsä herra

Olin yläasteen loputtua kolme vuotta sitten kesällä kuukauden kielimatkalla Australiassa, kuten oon täälläkin joskus maininnut. Mun isäntäperhe oli maailman paras! Kuukaus Ausseissa tuntu niin lyhyeltä ajalta, koska mulla oli siellä niin hauskaa! Usein oon miettiny etten varmaan pitkään aikaan tuu näkemään isäntäperhettäni, jos edes koskaan enää.

Eilen istuskellessani facebookissa kello kolmelta yöllä mun puhelin pärähti soimaan ja mietin että jopas on outo numero. Kukas muukaan se siellä kuin isäntäperheeni äiti, Kerry! Olin ihan ihmeissäni enkä edes ekaks tajunnu mitä pitäisi sanoa, oon viimeks puhunu sen kanssa puhelimessa joskus puol vuotta sitten.

Asia oli se, että Kerry on menossa miehensä kanssa Pariisiin ja ne oli ottanu mun takia välilaskun Suomeen! Ja tosiaan, huomenna menen moikkaamaan pariksi tunniksi kauan kaipaamiani isäntäperheeni vanhempia Helsinkiin lentokentälle :)

Puhelun jälkeen olin innoissani ja koin aamuöisen ahaa-elämyksen, joka tunnetaan myös nimellä Jonin elämän-analysointituokio.. Aloin pohtimaan elämää yleensä, itseni kannalta. Mulla loppu just lukio ja saan oikeesti tehdä valintoja elämäni kannalta! Aion hankkia kivan työpaikan koska pidän nyt välivuoden.

Oon niin ilonen, ootan kesää innolla ja haluan nauttia täysin siemauksin myös keväästä (jos sellanen nyt ensin tulisi..). Puhkun intoa ajatellessani kesäpukeutumista ja sellaisia vaatteita mitä haluisin hankkia. Ja rehellisesti sanoen oon myös tosi innoissani blogini kannalta, oon jauhanu useaan otteeseen etten malta odottaa kesäefektiä myös blogiini! En oo ikinä stressannu turhasta ja oon muutenkin sellanen ihminen joka elää hetkessä.

Se mitä mä tässä yritän epäsuorasti teille sanoa on se, että nauttikaa elämästä! Jos haluutte tehä jotain niin tehkää se ettei myöhemmin kaduta älkääkä antako minkään lannistaa teitä! Ja ennenkaikkea, rakastakaa itseänne täysillä - niin teen minäkin :)

♥ söpö

Ps. En tiiä mikä mun kameraa vaivaa, joten älkää hätääntykö kuvien kamalasta laadusta ja oudoista tarkennusvirheistä.