Singing in the rain

Sataa, sataa ropisee, pilipili pom, pilipili pom.. Ja niin edelleen. Suomen syksy, ah tätä autuutta! Parisen viikkoa sitten keksin keinon suojautua ilkikurisilta sadekuuroilta. Enkä nyt puhu neljän seinän sisälle sulkeutumisesta (vaikka toi käy mielessä lähes joka kerta kun pitäisi lähteä jonnekin kaatosateessa) vaan sadetakista. En olisi ikinä uskonut minun ja sadetakin mahtuvan edes samaan lauseeseen, mutta nyt sadetakki pääsee päälleni aina sateen yllättäessä. Kyllä, en kyennyt vastustamaan kirkkaankeltaista sadetakkia. Kyseessähän on tietenkin Rukka, mikä on vastuussa myös omasta sadetakistani.

Tämä päivä oli yksi niistä monista päivistä kun päätin uhmata sadetta takkeineni ja kävästiinkin äidin kanssa kuvaamassa eräällä pellolla, minne kurvailtiin meijän autolla. Mietittiin mutaan juuttumisen mahdollisuutta, mutta kumottiin se ajatuksella "eihän nyt meille mitään sellasta voi käydä." Oi kyllä ja arvatenkin lähdettyämme sieltä - jumissahan sitä oltiin. Samaisella hetkellä taivaalta alkoi sataa aivan kaatamalla, kuinka ironista? Mä siinä sitten työntelin autoa hädissäni, mutta eihän se minnekään liikkunut kun renkaat olivat niin syvällä mudan syövereissä. Jouduttiin sitten soittamaan meijän vaarille ja enolle jotka riensivät apuun. Pitkän työntämisen jälkeen auto alkoi irrota mudasta. Koko tilanne oli niin koominen, että muiden manaillessa mua vaan huvitti. Viimestään siinä vaiheessa meinasin kuolla nauruun kun vaari huutaa "nyt kaasu pohjaan niin pääset tielle!", äiti laittaa tallan pohjaan ja KAIKKI mutapaakut lentävät parin metrin korkuisessa kaaressa suoraan vaarin päälle :D
 
Tästä lähtien siis sateen sattuessa muut saattavat nähdä punaista, mutta minä näen keltaista ;)

Kengät, neule, hattu ja kaulahuivi H&M
Farkut JC
Sadetakki Rukka

Tällaista tällä erää, palaillaan jälleen!
♥ söpö