Viime vuoden loppu ja tämän uuden vuoden alku huipentui siihen, että myymälä missä työskentelin suljettiin. Siinä se nyt on, mustaa valkoisella. Viime vuosi oli kokonaisuudessaan varmasti kaikille hyvin erilainen kuin edeltäjänsä ja koko tämän uuden normaalin ajan mietin uutisia lukiessani olevani todella onnekas, koska mulla sentään on työpaikka. Voitte varmasti kuvitella miltä tuntui kun saimme kollegoideni kanssa tietää, että myymälämme lakkauttamista harkitaan. Tästä seurasi tietenkin luonnollisesti huoli omasta tulevaisuudesta. Saanko jatkaa töitä jossain toisessa myymälässä? Irtisanotaanko minut? Pääsenkö töihin johonkin muuhun yritykseen? Täytyykö minun etsiä uusi asunto ja muuttaa? Lukemattomat kysymykset velloivat pääkopan sisällä ja ne velloivat kahta kauheammin siinä vaiheessa kun tieto myymälämme lopullisesta lakkauttamisesta vahvistettiin.
Puhun nyt vain omasta puolestani kun sanon, että joillakin mustilla pilvillä todellakin on se kuuluisa kultareunus. Itse sain firman sisäisen siirron toiseen myymälään, eli sain pitää työpaikkani. Kaikki huolestuneet ajatukset kääntyivät päälaelleen ja kuten arvata saattaa, olen tästä päätöksestä todella otettu ja onnellinen. Pystyn pitämään tähän väliin pienen loman ja saavuin äitini kanssa toissapäivänä mökillemme rentoutumaan ennen kuin aloitan uudessa työpisteessäni. Tämä yli viikon kestävä metsän keskelle erakoituminen tulee näiden parin viime kuukauden jälkeen tarpeeseen. Ja kuulkaa, sitä rentoutumista se nimenomaan on sisältänyt ja tulee sisältämään. Tässä tämän kuuluisan uuden normaalin ja tylsän arjen keskellä olen oppinut arvostamaan vielä enemmän sitä, että meillä on oma mökki. Saa saunoa monta tuntia omassa ylhäisyydessään, nauttia huikeasta luonnosta ja jos siltä tuntuu, olla tekemättä yhtikäs mitään.
Onneksi rakastan joulua yli kaiken, sillä joulukuussa tuntui epäonnen pirstaleita sinkoilevan niskaani kuin viimeistä päivää. Miten onkaan mahdollista, että kun hehkutin innoissani postailevani useammin, kolme viikkoa vanha uusi läppärini sanoi itsensä irti? Ja kyllä, juuri päivää ennen joulua. Kiikutin sen pyhien jälkeen korjattavaksi ja selvisi kyseessä olevan valmistusvika ja melkein koko helahoito tietokoneen sisäisistä komponenteista täytyi vaihtaa uusiin. Vihdoin ja viimein sain läppärini takaisin ja täällä ollaan, toivottavasti nyt paremmalla menestyksellä kuin aiemmin...
Mulla kuulkaa kameran muisti tursuaa tietokoneettoman aikani ajalta ja tätä postausta koristaa asukokonaisuus eräältä päivältä kun en sitä päässyt postaamaan. Tulin tuossa vähän aikaa sitten saunasta ja täällä kirjoittelen pehmeän mökkisohvan nurkasta, kätösissäni kupponen iltateetä.
Tsemppiä kaikille tämän poikkeusajan keskelle! Nyt en aio kirjoittaa, että palataan pian koska silloin varmaan ikkunan läpi sinkoutuu mystinen jääkokkare joka pamauttaa tietokoneeni toimintakyvyttömäksi...
Haluan uskoa, että asioilla on onneksi aina tapana loppujen lopuksi järjestyä. ♥
On kyllä hurjaa tämä aika, mutta hyvä kuulla, että sinulla kaikki kääntyi parhain päin! Tsemppiä!
VastaaPoista