31.10.2020

ENNUSTIN TAPATURMANI

Oikein hyytävää halloweenia! ;) Kuten eilen kerroin viimeisimmästä epäonnisesta tapaturmastani, kökötän siis tälläkin hetkellä kotona tikatun käteni kanssa. Kävi onni onnettomuudessa että tänäkin vuonna tänä pyhäinpäivänä pystyn julkaisemaan teemaan sopivia kuvia. En tiedä pitäisikö tästä sattumasta olla huolissaan vai onnessaan, sillä pyysin hovikuvaajaani joka myös äitinäni tunnetaan räpsimään meikäläisestä teemaan sopivia kuvia jo kaksi viikkoa sitten. "Kerrankin olen hyvissä ajoin ja jos nyt jotain sattuisi, ettei kuvia pystyttäis ottamaan." Niinhän sitä sitten sattui. Voin kertoa ettei esimerkiksi maskeeraamisesta olisi tullut mitään tällä viikolla. Mistä tänä vuonna sain inspiraation lookkiini? No siteistä. Ja mikäköhän tälläkin hetkellä vasemmassa kädessäni komeilee? Niinpä, pelottavaa. Mutta kuten edellä totesin, onneksi olin ajoissa liikkeellä ja saan nyt sohvan perukoilta jysäytettyä kuvat kaakkoon muuten tylsähkön lauantai-iltani ratoksi.

Kuten kaikki varmasti jo tähän mennessä tietävät, rakastan yli kaiken kaikkea naamiaisiin liittyvää! Oli kyse sitten perinteisistä juhlista mihin saa pukeutua tai vain siitä, että otan kuvia omaksi ilokseni ja pääsen niiden varjolla tälläytymään mitä erilaisimpiin kostyymeihin. Viime vuonna vetäsin Jokerit melko hyvällä menestyksellä, vaikka itse sanonkin. Tänä vuonna en lähtenyt varioimaan mitään tiettyä hahmoa vaan päätin ensimmäistä kertaa omassa halloween-historiassani lähteä kehittelemään maskia perinteisten siteiden voimin. Sehän onkin parasta, että ostin tätä lookkia varten pelkkiä siteitä. Hyvä että ostin hieman liioitellusti, niin olipahan hankittuna kun niitä oikeasti tarvitsin.. Muuten kaivoin esiin kaapin perukoilta vain maskeerauspussukkani kaapin ja valitsin teemaan sopivat kledjut omasta vaatekaapistani. En todellakaan ole mikään ammattimaskeeraaja mutta kyllä mä ihan kohtuullisen hyvän arvosanan annan itselleni oman naamani amatöörimaskeeraamisesta. ;)






Voi tätä ironiaa. Kaksi viikkoa sitten poseerasin into piukeana kädet siteissä ja tällä hetkellä istun oikeasti sohvallani side vasemmassa kädessäni... Noh, jos jotain iloa täytyy näitä kuvia katsellessa repiä niin eipähän ainakaan käynyt yhtä pahasti kuin tämän vuotiselle halloweenhahmolleni.....

Normaalisti päättäisin tämänkin lauantai-illan tekstini lauseeseen missä kerron saunan olevan kohta oikeassa lämpötilassa mutta nyt en sitäkään sattuneista syistä voi tehdä. Parempi onni ensi viikolla ja voi kuulkaa kuinka poika saunoo silloin!

Ihanaa halloweenia just sulle, miten ikinä sitä vietätkin. :)

30.10.2020

ELÄMÄNI ON ISO VITSI

Moi. Huoh. Tiedättekö sen tunteen kun kaikki turhauttaa ja tuntuu valehtelematta siltä, että kaikki menee suorastaan päin persettä? Tällä hetkellä kyseinen kuvailu vastaa hyvin omia tuntemuksiani ja musta tuntuu lähinnä siltä, että elämäni on yksi iso vitsi. Mistä mä edes alottaisin? Mun tuttavat sanovat mulle aina, että olen todella tapaturma-altis. Olen sen aina tiedostanut ja nyt jos koskaan allekirjoitan sen täysin. Jos mietitään viime talvea, liukastuin eräällä työmatkalla jäähän, lensin pää edellä tolppaa päin ja sain siinä rytäkässä aivotärähdyksen. Kerran kompastuin parkkihallissa asfaltissa olleeseen kuoppaan ja nyrjäytin nilkkani pahasti.

Ei ole kauaakaan siitä kun polveni reistaili eikä asiaa auttanut se, että portaissa jalka petti alta ja polvi jysähti täysillä kiviporrasta vasten. Viime lauantaina hain postista paketin ja olin innoissani koska olin tilannut itselleni uuden takin. Avasin sitä saksilla ettekä edes halua kuulla mitä tapahtui. Tottahan toki meikäläisen tuurilla sakset lipesivät ja tärähtivät melkoisella voimalla vasemman käteni peukalon ja etusormen väliin. En nyt sen koommin ala täällä kuvailemaan kuinka paljon sitä punaista eritettä pulppusi, mutta sanotaanko niin ettei ollut kauhean hauskaa sillä olen kyseiselle eritteelle erittäin herkkä.

Siitä seurasi sitten reissu Jorviin ja arvatkaa kenellä on tällä hetkellä käsi paketissa tikattuna? Jep, meikäläinen täällä hieman hitaasti tätäkin tekstiä rustailee lähinnä oikean käden voimin. Viikko tästäkin epäonnisesta tapaturmasta lävähti saikkua ja tikit on tarkoitus poistaa maanantaina. Voin kertoa, että nyt alkaa pikkuhiljaa riittää. Mulla on ollut niin tylsä viikko ja voin sanoa, että nyt jopa meitsillä joka on aina positiivinen tekee hieman tiukkaa. Tiedetään, pahemminkin voisi olla mutta kyllä tämä jatkuva epäonni pistää hieman ärsyttämään. 

Onneksi ei käynyt pahemmin ja kyllä mä nyt jollain eriskummallisella tavalla pystyn jo hieman nauramaan epäonnelleni, sillä kuten kuuluisa sanonta menee niin ei auta itku markkinoilla. Ilman omia toilailuitanikin tämä vuosi on ollut sattuneista syistä ainakin itselleni todella masentava. Nyt kökötän vielä maanantaihin asti kotona ja kyllä asiat on huolestuttavalla tolalla kun mua ärsyttää jopa se, että en voi edes siivota, haha. Olen katsonut muutamien päivien aikana lukuisia rästissä olleita Salkkarijaksoja ja melkein kokonaisen kauden Ruotsin paratiisihotellia, se kertonee varmaan jo paljon. Niin ja arvatkaa mikä on kamalinta? En saa saunoa. Jep, jep - meitsi viikon tylsistymässä kotona enkä saa edes istua saunassa kuuntelemassa Kaija Koota. Tällaista kohtaloa en toivoisi edes saunomista rakastavalle vihamiehelleni!

Tämän tylsyyden keskellä mieltä piristi kun keksin katsella kuvia kesälomaltani ja ajattelin nyt tänne jysäyttää erittäin randomin kuvapläjäyksen sisältäen kuvia mökkitunnelmista. Ainakin niitä selaillessa tuli hyvä mieli. Voin niitä katseltuani sulkea sohvalla silmäni, palata lomatunnelmiin kun kaikki oli hyvin ja sain perkele saunoa.

















Vaikeuksien kautta voittoon! Sain sentään piristäviä uutisia maanantaina kun sain kuulla, että voitin yhdestä kilpailusta sadan euron lahjakortin erääseen vaatekauppaan. Huono tuuri tapaturmien suhteen, hyvä tuuri kilpailuissa. Täytyykin äkkiä laittaa lotto vetämään. Jos voitan pääpotin, palkkaan itselleni assistentin joka avaa jokaisen saksia vaativan paketin puolestani. :D

8.10.2020

VINKIT TÄYDELLISEEN SYYSASUUN

En pääse siitä yli enkä ympäri, syksy on ehdottomasti pukeutumisen suhteen vuodenaika mitä odotan eniten. Tiedetään, tiedetään - joka vuosi sama laulu raikaa meikäläisen suusta. En kerrassaan voi sille mitään, että mielessä sinkoilevat keltaiset vaahteranlehdet kun hypistelen kesän jäljiltä pooloneuleitani. Olen koittanut selvittää syytä tähän syysasuintoiluuni, mutta ei kai siihen sen kummempaa syytä tarvita kuin rakkaus kyseisen vuodenajan vaatetusta kohtaan. Kesän lämpimien päivien jälkeen on ihana pystyä kerrospukeutumaan ja alkaa käyttää niitä lämpimämpiä neuleita. Syksyllä saan ehdottomasti myös eniten irti katumuodista ja voi kuulkaa, kyllä meikäläisen pää kääntyy kun kadulla tyylikäs mies talsii vastaan pooloneuleessa ja tyylikkäissä housuissa. Heh, eli jos haluat saada meitsin törmäämään katulamppuun, tiedät mitä pukea yllesi. ;)

Jos itse alan suunnitella sitä täydellistä syysasua, aivan ensimmäiseksi pohdin värimaailmaa. Ruskea ja beige toimivat aina. Klassiset värit ovat nappisuoritus ja itse syysasuissa suosin harmoonista värien yhdistelyä. Omaan silmääni erittäin toimiva yhdistelmä on myös esimerkiksi sininen yhdistettynä ruskeaan. Kun värimaailma on päätetty, on aika aloittaa tärkeimmästä. Arvaattekin varmaan mikä vaatekappale kuuluu minun täydelliseen syysasuuni? Jep, pooloneule. Eräs työkaverini aina sanoo minulle että "Joni, sä et tarvitse enää yhtäkään pooloa!". Suomen syksy ja talvi on niin pitkä ajanjakso, että kyllä niitä pooloja voi ostaa. Täytyyhän tästä kylmästä ajasta selvitä tyylikkäänä niin, että on varaa mistä valita. ;)

Poolon päälle yhdistetty bleiseri on oiva valinta luomaan tyylikästä vaikutelmaa. Olen eritoten kirppiksiltä löytänyt mitä hienompia bleisereitä joista osa on niin lämpimiä, että ne palvelevat hyvin jopa takkina. Viimeisin löytö on näissä kuvissa näkyvä beige villakangasbleiseri mikä varmasti tulee viimeistelemään useat asukokonaisuuteni. Yksi ehdoton täydellisessä syysasussa toimiva yksityiskohta on ruutuhousut. Voi kuulkaa, olen tänä syksynä löytänyt ihania yksilöitä housukokoelmaani ja jos totta puhutaan, mun ei tekisi mieli käyttää mitään muita pöksyjä kuin niitä. Tällä hetkellä kaupat pursuavat mitä ihanimpia ruutuhousuja, niin puvunhousuja kuin hieman rennompia joggerseja jotka ovat myös erittäin tyylikäs valinta.

Nilkkurit ovat ehdottomasti ne the kengät jotka vetäistään jalkaan kun syysasua viimeistellään. Olin muutama syksy sitten mukana Eccon kenkäkampanjassa ja sitä kautta saadut ruskeat nilkkurit ovat kyllä edelleen yksi suosikeistani jos syksyisitä kengistä puhutaan. Laukku on myös aina tyylikäs valinta. Kyllä te musta sen tiedätte, laukkuihmisiä olen henkeen ja vereen. Tekomokkainen ruskea laukku on myös tämän syksyn valinta ja ostopäätökseeni vaikutti se, että se sopii täydellisesti mokkanilkkureihini.

nilkkurit Ecco (saatu) / housut, pooloneule ja laukku H&M /
bleiseri 2nd hand, Punaisen Ristin konttikirppis



Kyllä se täydellinen syysasu rakentuu erityisesti niistä tarkkaan harkituista yksityiskohdista. Haluan korostaa etenkin sitä, että vaikka syksyn saapuminen ja pimenevät illat saattavat tuntua ajoittain masentavilta, kannattaa ottaa ilo irti pukeutumisesta. Onhan se nyt kivaa matchata vaahteranlehtiin! ;)

1.10.2020

KETÄÄN EI KIINNOSTA PASKAAKAAN

Saavuin juuri töistä kotiin, istuuduin sohvalle ja nyt on vallan mainio aika huutaa "TÄÄLLÄ OLLAAN"! Pitkästä aikaa toden totta ja päässä soi kohta eräästä Kaija Koon biisistä. Kuuleeko kukaaaaaan....



kengät Fila / polvisukat ja farkkushortsit H&M / verkkopaita Asos /
aurinkolasit Monki / vyölaukku New Yorker

Mitäpä meikäläinen on tässä viime kuukaudet puuhastellut? No kuulkaa, olen ollut erittäin kuuliainen kansalainen enkä oikeastaan tehnyt mitään sen eriskummallisempaa. Vietin mitä ihanimman kolmen viikon kesäloman heinä-elokuun vaihteessa mökillämme Pohjois-Suomessa. Saunoin, kalastelin ja yksinkertaisesti nautin läheisten seurasta ja luonnon helmassa oleilusta. Töitä on luojan kiitos riittänyt ja vapaa-aikaani olen pyrkinyt viettämään ystävien kanssa, toki paljon harvemmin kuin yleensä. Kyllä tänä poikkeusaikana on tullut paljon myös siitä kuuluisasta omasta seurasta nautittua, vaikka se joskus tuntuu siltä että pakottaisin itseni siitä nauttimaan. Tämä kuulostaa jo vakavalta meitsin suusta kun sanon hieman tylsäksi käyvän myös viikonloppuiset saunaillat omassa seurassa, mutta en valita. Pitää nauttia sellaisella tavalla kun voi. Meikäläisen tapauksessa istua lauantaina saunassa, kuunnella musiikkia täysiä ja tuomita kaikki, jotka ravaavat baareissa.

Elämän pienistä iloista puheen ollen, olen päättänyt kasvattaa hiuksiani eli varautukaa - meikäpojasta tulee kohta lätkäjätkä. Kevään tapahtumien takia parturiaikani venähti todella pitkälle ja siinä vähän niin kuin vahingossa kasvattelin hiuksiani. Sitten kun vihdoin pääsin vakioparturini penkkiin, tein päätöksen kasvattaa reuhkaani. Vaihtelu virkistää, niinhän sitä sanotaan. Vaikka tämän postauksen kuvissa viuhuu vielä kesäinen asukokonaisuus, olen ollut onneni kukkuloilla kun on voinut siirtyä syyspukeutumiseen ja erityisesti hyökätä pooloneuleiden kimppuun! Huomaatteko myös ovelan tempun minkä tein. Vyölaukussani lukee offline ja nyt siirryin onlineen. ;)

Olen hankkinut myös muutaman superihanan sisustuselementin kotiini enkä malta odottaa, että pääsen niitä teille esittelemään! Sain tänään myös muumi-iloa kun kävin ostamassa uuden talvisesongin muumimukin kokoelmiini. Hieman huvittavaa on että suloisen muumimukin ostoreissulla hain samalla postista tilaamani uuden julisteen minkä sanoma ei ehkä ole niin suloinen. Siitäkin lisää myöhemmin kun kodin uutuuksista rustailen. Kiitos eräälle työtoverilleni, juttelimme muutama päivä sitten joulumusiikista ja voitte varmasti kuvitella mitä musiikkia tämä jouluhullu on jo tänään kuunnellut ja fiilistellyt. Jep, jep... Joko sen joulukuusen saa pystyttää ja koristella??

Jos nyt totta puhutaan, kesäloma oli kyllä oikea pelastus tämän typerän ajan keskelle. Vaikka sen loppuminen kerrassaan ketutti suunnattomasti, on ollut ihanaa huomata miten ihanat ihmiset elämässä tuovat hymyn huulilleni. Oli kyse sitten perheestä, läheisistä ystävistä, työkavereista tai hyvän päivän tutuista. Kai mun täytyy myöntää, että kohta 29 vuotta äitini suusta kuulemani lausahdus "ne elämän pienet ilonpisarat ovat niitä minkä sateista nauttii eniten" on täysin totta.


Mielestäni tuo edellä oleva twiitti on mahtava mutta sanotaan nyt se, että mulla on kaikki hyvin. Kaikesta tylsyydestä ja hämmennyksestä "uuteen normaaliin" liittyen huolimatta järkytyin kun tajusin tänään olevan jo lokakuu. Kuten alussa totesin, täällä ollaan taas ja toivottavasti myös sinäkin olet messissä mukana. Mulla on paljon kerrottavaa ja mielettömiä kuvia julkaistavaksi esimerkiksi juuri kesälomaltani. Vaikka onkin jo lokakuu, tämä on mun oma blogi ja voin julkaista täällä mitä haluan ja milloin haluan. Eli paljon on lisää luvassa täällä ja aion aktivoitua myös instastoorin puolellakin.

Toivottavasti sullakin on kaikki hyvin ja lähetän rutkasti virtuaalisia jaxuhaleja just sun suuntaan.

I'm back, bitches! 

28.6.2020

VIINIRYPÄLEITÄ HOMON NAVASTA

"Millasta se sit niinkun on olla homo?" on viimeisin kysymys mikä minulle on seksuaalisuuteeni liittyen esitetty. Jos nyt ihan totta puhutaan niin ei se oikeastaan niin erikoista ole kuin jotkut ehkä saattavat kuvitella. Ihanaa jos joku kuvittelee meikäläisen elämän olevan ainaista juhlimista, viinirypäleiden syömistä täydellisten vatsalihasten omaavien miekkosten navoista ja kultakimalluksen täyteläisiä treffejä, unohtamatta tietenkään elokuvamaista kiihkeää homoseksiä. Ikävä tuottaa pettymys, mutta ihan tavallista elämää minäkin viettelen.

On tärkeää muistaa ettei pride-liike syntynyt sen takia, että pelkästään juhlistettaisiin vähemmistöön kuulumista vaan se oli alkujaan mellakka. Taustalla on ajatus jokaisen oikeudesta olla olemassa juuri sellaisena kuin on, ilman minkäänlaista vainotuksi tulemista. Jos joku edes kehtaa kysyä ääneen miksei olemassa ole heteroille tarkoitettua pride-liikettä, sanoisin vain että ole onnellinen ettei sellaiselle ole tarvetta. Toki meikäläinen nauttii suuresti siitä, että saan viettää täydellistä kesäpäivää pride-hulinoissa paljettishortsit viehuen ja juuri niinhän sen pitää mennäkin. Aina. Heilui se sateenkaarilippu ilmassa tai ei, jokaisen ihmisen tulisi pystyä olla onnellinen ja tuntemaan olonsa kaikkialla turvalliseksi riippumatta siitä mitä hän on.

No millaista se nyt sitten on olla homo? Rehellisesti, en oikeasti muista milloin viimeksi olisin kokenut oloni uhatuksi tai väheksytyksi homouteni takia. Tämä on tietysti asia mistä voin olla iloinen, mutta samanaikaisesti sydämeni särkyy joka kerta kun luen uutisista teini-ikäisen tehneen itsemurhan sen takia ettei ympärillä ollut yhteisö hyväksynyt häntä. Pistää vihaksi myös se, että jotkut vatipäät ryöstivät Kansallismuseon sateenkaarilipun ja polttivat sen videolla. Eräs äitini tuttava on transnainen ja juuri tänään sain kuulla, että häntä oltiin eilen terassilla pyydetty näyttämään mitkä sukupuolielimet hän omaa.

"Homo kuoli. Hautajaisissa poikaystävä sanoi papille: Tuhkat pitää sirotella puuron sekaan, haluan tuntea kun hän liukuu perseestä viimeisen kerran." Paras ystäväni laittoi minulle tänään kuvakaappauksen tuttavansa julkaisemasta vitsistä. Onko tämän tyylistä vitsiä heitetty heterosta? Oikeastaan en edes halua tietää. Sanon ainoastaan sen, että kaikenlainen vitsailu asioilla jotka ovat joillekin maailman tärkeimpiä ja henkilökohtaisimpia asioita on todella mautonta. Tietysti vannoutuneena sateenkaarikansalaisena moni asia järkyttää, ahdistaa ja suorastaan vituttaa mutta haluan uskoa siihen että yhdessä pystymme mihin vain.

Seuraavaksi kirjoitan kommentin mitä kuulen usein ja mistä olen häikäilemättömän ylpeä. "Joni, sä olet niin oma itsesi kuin ihminen olla voi etkä välitä hittoakaan siitä mitä joku susta ajattelee." Tämän allekirjoitan täysin enkä edes häpeä sanoa sitä ääneen. Omassa mielessäni täydellinen maailma olisi juuri sellainen missä jokainen voisi ajatella samoin. Tänä päivänä voin sanoa olevani ylpeä siitä millainen ihminen olen, valitettavasti en ole aina voinut sitä olla.

Vaikka tällä hetkellä voin sanoa olevani tyytyväinen elämääni, on paraatini päälle paljon paskaakin satanut. Ei se helppoa ole aikoinaan ollut, mutta jotenkin onnistuin muuttamaan kaiken sen paskan säihkyväksi kultakimpaleeksi. Tiedän ettei kaikilla asiat ikävä kyllä mene samoin. Suurimman hymyn omille huulilleni saa se jos omalla olemassaolollani saan annettua jollekin muulle rohkeutta tai saan luotua juurikin sen suurimman hymyn toisen huulille. Spread love, not hate. Toivottavasti jopa koulukiusaajani, joka teki elämästäni yläasteella helvettiä, on onnellinen poikaystävänsä kanssa.

Ympäröikää itsenne ihmisillä jotka tuovat elämäänne tukea ja turvaa. Täydellinen maailma olisi sellainen ettei kenenkään täytyisi "tulla kaapista" vaan ainoa asia millä todella olisi väliä, olisi rakkaus. Itse olen joutunut nuorena tulemaan kaapista ja siksi pukeudunkin näin hyvin, kyllähän siellä kaapissa jotain on tehtäväkin. ;) Okei, vitsit sikseen. Silloin kun kerroin avoimesti siitä mitä olen, en olisi voinut toivoa parempaa yhteisöä ympärilleni. Perhe ja ystävät olivat niin vastaanottavaisia ja ilmapiiri on koko elämäni ajan ollut hyväksyvä. Siitä olen erittäin kiitollinen.

Vaikka tänä kesänä en päässyt pride-kulkueeseen marssimaan, on mulla silti aina paljon sanottavaa ja nyt haluan käyttää tilaisuuden sanoa seuraavaa. Erilaisuus on rikkaus. Ole oma itsesi ja uskalla unelmoida! Itse toivon että jonain päivänä oikeasti saisin syödä viinirypäleitä täydellisten vatsalihasten omaavan miehen navasta. Täytyyhän sitä unelmia olla.

Sateenkaaren värinen paljettisydämeni säihkyy kirkkaana nyt ja aina! 

There is nothing wrong with you. There's a lot wrong with the world you live in.