22.9.2016

TULOSSA: AHTERIKUVIA?

Täällä ollaan! Pitkästä aikaa, tiedetään. Viime aikoina on ollut jollain tasolla hankalaa edes aloittaa rustaamaan postausta. Sanon kuitenkin jo tähän alkuun sen että älkää mistään blogin hautaamisesta kuvitelkokaan sillä olen blogannut jo monen monta vuotta. Siinä ajassa tästä on oikeasti tullut iso osa elämääni, sellainen osa mitä mietin todella paljon - vaikken hetkeen postaisikaan. Tästä saattaa tulla maailman sekavin postaus mutta annan nyt ajatusten virrata näppäimistön kautta tähän tietokoneen ruudulle. Olen vuosien saatossa huomannut myös sen että ajatusten purku ikiomaan blogiin auttaa jollain tavalla. :)

kengät Nike / housut ja paidat H&M / aurinkolasit Glitter / bandana Beyond Retro

Ehkä se menee niin että kun jollain elämän saralla on hetken hieman vaikeampaa, heijastuu se meikäläisen kohdalla myös blogiin. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, mulla on todella paljon motivaatiota kirjoitella ja valokuvata. Mutta joskus ei vaan jaksa. Saatan jälleen kerran tapani mukaan kuulostaa paljon dramaattisemmalta kuin tarkoitus olisi, älkää siis myöskään kuvitelko että ryven synkissä ajatuksissa, olen aivan poissa tolaltani tai että asiat olisivat täysin päin persettä.

Tiedätte varmasti myös sen että lopetin työt kesällä täysin omasta tahdostani jonka jälkeen olin mökillä yli kuukauden. Nyt syksyllä olen muunmuassa viettänyt paljon aikaa ystävieni kanssa, nauttinut elämästä, metsästänyt Pokemonéja ja alkanut jo hyvissä ajoin suunnitella uhkaavasti lähestyviä syntymäpäiväjuhliani. Voin oikeasti rehellisesti käsi sydämellä sanoa olevani onnellinen ja yhtä iloinen kuin ennenkin. Mikään ei sillä saralla ole muuttunut. Olen kuitenkin huomannut sen että itseäni pistää miettimään se millaista kohtelua sain tänä vuonna työpaikalla jossa tein pääsääntöisesti duunia melkein kuusi vuotta. En kadu sitä että otin loparit, päinvastoin.

Edessä on todellakin paljon uusia mahdollisuuksia mutta jollain omituisella tavalla mua jännittää. Meinasin kirjoittaa pelottaa, mutta se ei ehkä ole aivan oikea sana. Myönnän, olen ihminen joka miettii asioita joskus aivan liikaa. Entä jos saan uuden työn ja sielläkin tulee vastaan samanlaista paskaa? En sano tätä itserakkauttani mutta tiedän olevani mahtava työntekijä kaikin puolin ja etenkin asiakaspalvelun rautainen ammattilainen. Teen työt aina sataprosenttia lasissa eikä se siitä kiikasta. Mun täytyy vaan muistaa se että näitä asioita koin ainoastaan yhdessä työpaikassa, lukuisat muut duunipaikat ja etenkin työyhteisöt elämässäni ovat olleet aina ihania.

Silloin tällöin myös blogini kärsii siitä että yksinkertaisesti ajattelen liikaa. Mulle on oikeasti käynyt muutamia kertoja niin että olen ollut kuvaamassa enkä ole ikinä kuvia täällä julkaissut koska ajattelen etteivät ne ole tarpeeksi hyviä. Tämä on mun blogi ja kirjoitan tätä edelleen ensisijaisesti itselleni. Toki se että tiedän tekstejäni luettavan merkitsee mulle ihan hirveästi ja sydäntäni lämmittää se jos saan edes yhden ihmisen iloiseksi kirjoituksillani, annettua inspiraatiota valokuvillani ja tyylilläni tai jos saan jonkun nauramaan letkautuksillani. Tämä on mun blogi ja voin postata tänne vaikka valokuvan omasta ahteristani jos siltä tuntuu, haha.

Niin. Tällaista vähän syvällisempää tekstiäkin välillä. Korostan vielä sitä että mulla on kaikki hyvin, eikä todellakaan kannata huolestua. Kai mä yritän itselleni sanoa ettei aina kannata miettiä liikaa. Vastedes lupaan tehdä postauksen otsikolla "MY ASS" jos siltä tuntuu. Tällä kertaa kuvien puolesta tykitin eilisen asukuvat ilmoille. Voin kertoa että näitä Repe-pöksyjä metsästin kissojen ja koirien kanssa... Väiski-pöksyt multa löytyy jo ja näiden uusimpien housujen kaveriksi hankin myös paidan. Yhdistin molemmat ronskisti samaan asukokonaisuuteen ja olin kirjaimellisesti yltä päältä sorsissa.
 
Eipä muuta tällä erää, sain sanottua sen mitä halusin saada sanotuksi.
Rakkaudella, söpö Joninne
 
 

5.9.2016

EI TULLU MIEHIÄ

Juhuu! Kello lähestyy uhkaavasti iltakymmentä ja meitsillä on herätys aamuyön pikkutunneilla kolmelta, heh... Tiedän jo nyt että tulen kuolemaan kun herätyskello pärähtää soimaan mutta kai sitä nukkua ehtii myöhemminkin. Minkä takia herään näin kammottavan epäinhimilliseen aikaan? No, minäpä kerron. Lähden vielä käymään mökillä niin sanotusti hyvän sään aikana, tosin enhän minä tiedä sataako siellä koko ajan vai paistaako aurinko kirkkaalta taivaalta. Tarkoitin lähinnä sitä että pääsen vielä näin syksyn alusta käväisemään mökillämme ilman järkyttävää kylmyyttä tai jäätäviä lumikinoksia. :D Reissu tulee taatusti sisältämään paljon kalastusta, mitä toki sisälsi myös aiempi paljon pidempi mökkivisiittini.

Joku varmasti miettii tämän postauksen otsikkoa. Usean vuoden olen virvelillä viuhtonut menemään mutta vieläkään ei ole koukkuun tarttunut sitä komeaa kalamiestä vastarannalta. Enkä ole kahluuhousuissani joen tannerta talsiessani törmännyt siihen unelmien urokseen. Täytyy siis jatkaa yrittämistä sinnikkäästi. ;) Jos musta ei kuulu pitkään aikaan, olen todennäköisesti erakoitunut jonnekin päin Pohjois-Suomea elämäni rakkauden kanssa.

Tällaisia maisemia kohti meikäpoika suuntaa. Älkää kuitenkaan huolestuko, tällä kertaa en vietä mökillämme kuukautta eikä niin pitkää taukoa postauksissa ole todellakaan luvassa. Jysäyttelen tietenkin etenkin snapchatin puolelle videoita ja kuvia joten käykää ihmeessä seuraamassa jos haluatte seurata meitsin viiletyksiä. sopojoni on tämä tuttu nimimerkki. :)
 
Pitäkää peukkuja ja toivottakaa meitsille kireitä siimoja! Ensi kertaan. ♥
 
 

4.9.2016

SUO, KUOKKA JA SÖPÖ

Heitin mökillä kumpparit jalkaan ja lähdin samoilemaan suolle. Vaikka en löytänytkään kuin ainoastaan yhden nuhjuisen hillan jota en voinut edes poskeeni pistellä, ei se menoa haitannut. Oikeastaan aivan sama olinko sitten suolla tai veneessä joen päällä, maisemissa silmä lepää. Mä oikeasti viihdyn metsän keskellä ja monet läheiset ystävänikin sitä usein ihmettelevät että meitsi viilettää ympäriinsä kumppareissa tai koskee paljain käsin limasiin kaloihin. Naurahdan aina että mulla on kaksi puolta. Nautin luonnossa oleskelusta ja saan siitä vaikeasti selitettävää voimaa, kun taas rakastan myös tälläytyä parhaimpiini ja kävellä keskellä Helsingin ruuhkaisia katuja.

Suolla tarpominen on muuten yllättävän raskasta puuhaa.. Vähän väliä jalat uppoavat syvyyksiin ja joutuu oikein taistelemaan että pääsee liikkumaan. Mun seikkailu suolla oli muutenkin yhtä kamppailua henkiin jäämisestä, onnistuin nimittäin suututtamaan lauman maa-ampiaisia jotka pörräsivät ympärilläni uhkaavasti. Onnistuin kuitenkin samoilijan taidoillani karkottamaan vihulaiset kimpustani ja selvisin ilman pistoksia. :D
 
Nyt aion jatkaa sunnuntaisen illan viettelyä ja syventyä Valehtelevien viettelijöiden (että mä vihaan tota suomennettua nimeä...) maailmaan ja palaan kuulkaas asiaan jo huomenissa. ;)
 
 

29.8.2016

ELÄIMELLISTÄ MENOA @RANUAN ELÄINPUISTO

Vietettyäni tänä vuonna pidemmän ajan mökillämme mulla oli pitkästä aikaa mahdollisuus suunnata Ranuan eläinpuistoon. Tai no, onhan niitä mahdollisuuksia nyt aina ollut kun mökillä olen mutta silloin jos vietän siellä ainoastaan pienen rajallisen ajan en halua "hukata" aikaa ylimääräisiin matkusteluihin vaan yritän nauttia täysin siemauksin mökkeilystä. Hypättiin äidin kanssa autoon ja huristeltiin Ranualle. Kun olin pieni kävimme kyseisessä eläinpuistossa useasti ja onhan sitä myös aikuisiällä tullut siellä käytyä paljon. Mä tykkään todella paljon eläinpuiston selkeydestä. Musta tuntuu että meillä on aina käynyt mieletön tuuri ruuhkan suhteen sillä sitä ei tälläkään kertaa ollut edes nimeksi. Siihen saattoi tosin vaikuttaa surkea sääennuste kyseiselle päivälle mutta me uhmattiin luontoäitiä ja säästyttiin ukonilmalta mitä oli koko päiväksi luvattu.

Olen aina ihaillut lintuja ja niitä suuntasimmekin ensimmäisenä ihailemaan. Monia eläimiä ihmeteltiin toinen toistensa perään mutta ei vieläkään nähty susia tai majavia. En ole ikinä edellä mainittuja elikkoja onnistunut bongaamaan ja niistä on muodostunut meille jo sisäpiirivitsi. Ollaan aivan varmoja ettei niitä edes ole puistossa ja uskon näin siihen saakka kunnes joku todistaa väitteen vääräksi. :D Suurin ruuhka oli, yllätys yllätys, jääkarhujen luona ja voi että oli suloinen näky kun jättimäinen karhu syöpötteli pikkuruista porkkanaa. Olisi tehnyt mieli mennä silittämään mutta siitä ei olisi seurannut mitään muuta hyvää kuin maittava lounas jääkarhuille..






kengät, housut ja farkkupaita H&M / laukku Marni at H&M / t-paita Weekday /
aurinkolasit Bershka / bandana Primark
 
Pidettiin pikkuruinen tauko kierroksellamme ja istuuduimme jäätelötötteröille. Supertiikeriä sen olla pitää, se on ylivoimaisesti paras maku irtojäätelöissä eikä kesä ole mitään jos ei kyseistä jätskiä saa lipittää nassuunsa. Eläinpuiston yhteydessä on myös Fazerin myymälä ja sinnehän me perinteiden mukaan suuntasimme lopuksi. Makeat kassit viuhuen aloitimme matkan mökillemme ja taakse jäi jälleen kerran ihana päivä Ranuan eläinpuistossa.
 
Yksi seikkailu takana, muita edessä. Palataan niiden pariin seuraavaksi. ;)
 
 

18.8.2016

TUNTURIHOMON PALUU

Juhuu, täällä ollaan! Pitkän tauon jälkeen, tai pitäisi varmaan sanoa pisimmän tauon jälkeen mitä omaan blogihistoriaani on ikinä sisältynyt. Joskus tulee sellainen tunne että on parempi päästää hetkeksi irti kaikesta. Tämä kuulostaa ehkä dramaattisemmalta kuin se on mutta mulle tuli sellainen tunne. En tiedä kuinka moni teistä lukijoista tietää sen että lopetin monen vuoden jälkeen työt Linnanmäellä. Osa myös varmasti osasi laskea yks plus yks, ottaen huomioon tämän yhtäkkisen pitkän mökkilomani. En tiedä vielä tulenko asiaa sen koommin täällä kaiken kansan edessä avaamaan mutta kerrottakoon nyt ainakin se että lähdin täysin omasta tahdostani koska en valitettavasti voinut siellä enää hyvin. Silloin tällöin elämässä tulee vastaan tilanteita joissa on pakko tehdä vaikeita päätöksiä. Tämä päätös oli minulle niin iso että halusin hetkeksi irroittautua kaikesta. Mielettömän suuri kiitos teille kärsivällisyydestä ja pahoittelut niille jotka ovat postauksiani odottaneet ja niiden perään kyselleet. Mutta kuten jo alussa tokaisin, täällä ollaan, enkä ole menossa minnekään.

Olen ollut kotosalla jo tovin mutta vietin siis kuukauden mökillämme Pohjois-Suomessa. Taivalkoskella ja Pudasjärvellä tuli pyörittyä paljon. ;) Kun olin pieni penska, vietimme aina kesät mökillämme. Aikuisena mulla ei ole ollut mahdollisuutta töiden takia olla kesäisin siellä kuin viikko ja nyt kun tilanne pidemmän visiitin salli, tottahan toki käytin sen hyväkseni. Ja voi kuulkaa, kyllä mä niin nautin. Kalastelin keskellä pauhaavia koskia, poimin mustikoita, saunoin, samoilin suolla, valloitin tuntureita, sivistin itseäni Kalle Päätalon kotitalolla, viipotin Ranuan eläinpuistossa ja vaikka mitä. Postasin kyllä sekä instaan että snäppiin kuvia ja videoita mutta en valehtele yhtään sanoessani että se oli todella hankalaa. Nettiyhteys mökillämme on todella huono ja kuvan lataaminen esimerkiksi instaan on täyttä hakuammuntaa. :D

Enhän mä tietenkään edes monen sadan kilometrin päässä blogiani täysin pystynyt unohtamaan, vaikken postauksia siellä tehnytkään. Valokuvaaminen lukeutui myös puuhasteluihini ja mulla on mielettömiä kuvia takataskussa. Eräänä kauniina päivänä ryntäilin pitkin Iso-Syötettä, joka on muuten Suomen eteläisin tunturi. Maisemat hivelivät silmiä ja lenkkarit olivat oiva valinta sillä kavuttavaa oli melkoisesti. Siskoni pelotteli mua sillä hän on joskus tuolla nähnyt tuhottomasti kyykäärmeitä.. Onneksi niitä ei tällä kertaa näkynyt mutta saatoin kyllä muutamaa keppiä säikähtää... Aiheutin hieman hämmennystä kun kiipesin korkealle kielekkeelle kuvaamaan snäppivideota itsestäni ja huusin niin että tunturit raikuivat minulle ominaisen lausahduksen "TÄÄLLÄ OLLAAN!!!!". Luulin olevani yksin mutta kun käännyin ympäri, sain hieman outoja katseita papparaiselta joka istui hieman alapuolellani paistattelemassa päivää. :D




lenkkarit Nike / polvisukat, t-paita ja farkkupaita H&M / shortsit ja legginsit Zara /
kangaskassi Tiger / aurinkolasit Ray Ban / bandana Forever21

 
Arvatkaa mikä oli oikeastaan ainoa asia mikä mua ärsytti kun olin mökillä. Pokémon GO:n julkaisu joka tapahtui juuri silloin kun meitsi on keskellä metsää vailla hyviä nettiyhteyksiä... Kyllä, minä(kin) olen koukussa tähän peliin. Pokémonit olivat parasta mun lapsuudessa ja saatan olla vähän liian innoissani tästä pelistä.. Että jos joku kaipaa seuraa metsästämään näitä otuksia, meitsille voi laittaa koodia, haha. :D
 
Olen palannut ja näin saatiin jysäyteltyä taas tämäkin blogi kukoistukseensa. Ihanaa, palaan asiaan todellakin pian eikä siihen todellakaan vierähdä kauaakaan aikaa. ;) Olette ihania! ♥