16.7.2018

ELÄMÄSTÄ

Viime aikoina oon alkanut miettimään, onko kaikki hyvä sittenkään itsestäänselvää. Näin pohtii Kaija Koo laulussaan Mitä jäljelle jää jota olen kuunnellut paljon viime aikoina. Kävin viimeksi eilen sairaalassa. Se on jotenkin todella epämiellyttävä tunne kun kävelee sairaalan käytäviä. Ne tyhjät liikuteltavat sairaalasängyt ja huoneet joiden takana tietää olevan ihmisiä joilla kaikki ei ole hyvin. Ja etenkin se että tietää yhdessä huoneessa olevan ihmisen joka on itselle todella läheinen. Tunne jota ei ikinä haluaisi tuntea, suuri huoli sydämessä.



Rehellisesti sanottuna, eilen päättynyt viikko on ollut aivan kauhea. Maanantaina töissä tauolla eväitä syödessäni sain juuri sen puhelun mitä ei kukaan haluaisi saada. Ihminen josta välitän mielettömän paljon on kiidätetty sairaalaan. Tuhat kysymystä ja paniikki valtaa mielen. Yritä siinä sitten tehdä töitä. Joka hetki mietit mitä tapahtuu ja toivot parasta. Saat välillä tietoja siitä mitä tapahtuu ja mikä on tilanne. Yhtäkkiä kaikki muu tuntuu mitättömältä. Päälle vielä ylitsepääsemättömältä tuntuva työvuorojen sumpliminen että pääsen edes vierailemaan sairaalaan.



Viime aikoina olen pohtinut paljon sitäkin että onko itsekästä pohtia mitä minulle itselleni tapahtuu jos joku läheisistäni kuolee? Miten pystyn viettämään joulun tyhjä paikka ruokapöydässä? Kuinka tulen siihen reagoimaan ja miten siitä selviän? Olen nimittäin saanut elää tähänastisen kaksikymmentäkuusi ja puolivuotisen elämäni vaaleanpunaisessa hattarapilvessä menettämättä ketään läheistäni. Olen siitä todella kiitollinen mutta mitä kauemmin aikaa kuluu, tiedostan sen että se läheisen kuolema on väistämätöntä. Ja kamalinta siinä on se että se voi tapahtua huomenna, kuukauden tai viiden vuoden kuluttua. Aivan yhtäkkiä. Tämä elämä on kovin arvaamatonta ja välillä juuri sen arvaamattomuuden takia omassa mielessäni pelottavaakin. Kyllä, myönnetään - mietin välillä ehkä liiankin syvällisiä asioita.



Älkää nyt silti kuitenkaan kuvitelko että jokaisena päivänä olisin onneton ja pohtisin kuolemaa, saati sitten pelkäisin alati menettäväni läheiseni. Tällaisissa tilanteissa sellaiset ajatukset väistämättä valtaavat mielen. Kyllä mä paljon elämää mietiskelen ja olen tullut jälleen siihen lopputulokseen että niistä hetkistä kun täällä talsii tulee nauttia ja pyrkiä olemaan valittamatta tyhjänpäiväisistä asioista. Arvostaa pieniäkin asioita. Se pieni kahvihetki läheisen kanssa joka sillä hetkellä tuntuu maailman arkisimmalta asialta voi pian olla maailman tärkein hetki. Se että ostaa vahingossa kaupasta puoliarkkista talouspaperia ei ole katastrofi, vaikka se kotona hetken ärsyttääkin.



Eilisellä sairaalavisiitillä tuli hyviä uutisia, vointi oli paljon parempi ja tänään sain erittäin ihanan puhelun - kotiuttaminen ei ole enää vain haave vaan toteutui tänään. Tällä hetkellä kaikki on hyvin ja toivon totisesti että näin jatkuisi vielä pitkään. Mutta koska kyse on elämästä, ikinä ei voi tietää. Täytyy vain yrittää arvostaa jokaista hetkeä, etenkin läheisien ihmisten rinnalla.

Kuten tapoihini kuuluun, on loppuun huudahdettava "TÄÄLLÄ OLLAAN!" Takana viikko höystettynä "muutamalla" huolestumisella ja panikoimisella mutta onneksi kaiken sen kruunasi ilon kyyneleet.

Tänään täysillä aion elää, sinun kanssasi kuin viimeistä päivää. Tämäkin on lainaus alussa mainitsemastani kappaleesta. Niin todellakin aion tehdä. Mitä yritän tällä tekstillä ilmoille heittää, on elämän arvaamattomuus ja se ettei mitään pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Äitiäni lainaten, elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa. Ei muuta kuin oivaltamaan!

2.7.2018

HELSINKI PRIDE 2018 w/ WELLA

Juhuu, täällä ollaan! Mikä ihana viikonloppu takana ja tietenkin viittaan yhteen jokaisen kesäni kohokohdista eli Pride-viikon huipentumaan. Muistattekin ehkä että voitin viime vuonna Wellan järjestämän insta-kilpailun kuvallani ja pääsin heidän kanssaan juhlimaan Tukholman prideja. Voitteko kuvitella kuinka suuri hymy kasvoilleni nousi kun sain tietää että pääsen juhlimaan heidän kanssaan myös Helsinkiin? Wella oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa Helsinki Prideilla yhtenä yhteistyökumppaneista ja siitähän mä olin innoissani! Saimme ystäväni Ninan kanssa kunnian hypätä Wellan rekkaan missä hyvän musiikin tahdissa bailattiin ja heiluteltiin sateenkaarilippuja. Wella tarjosi meitsille jälleen oikein mojovat kyydit missä ei kerrassaan ollut mitään valittamista. ;)

Niin ja tietenkin kaiken juhlahumun keskellä meikäläinen säihkyi menemään. ;) Olin varautunut lauantaiseen kulkueeseen jo hyvissä ajoin kun tilasin netistä itselleni sateenkaaren väreissä loistavaa paljettikangasta. Kun se saapui, suuntasin mummilleni joka hoviompelijananikin tunnetaan. Hän loihti minulle upean liivin ja siihen matchaavat shortsit. Voi kuulkaa, kyllä meikäläinen säihkyi kun pride-hulinoissa talsi ja viiletti pitkin katuja. Sain aivan ihania kommentteja ja pääsin melkoisen monen turistin lomakuviin. :D

Mitä sitä muuta sateenkaaren väreissä hohtaviin paljettiliiviin ja -shortseihin yhdistämään kuin kultaiset kengät, värikkään t-paidan, sateenkaarisukat, sateenkaarisangoilla varustetut aurinkolasit, sateenkaaren värisen hikinauhan ja sateenkaarikangaskassin. Niin ja tietenkin hiuksiin ruiskuttelin aimo annoksen glitteriä, se ei välttämättä kuvissa niin hyvin näy mutta tietäkääkin että myös hiuspehkoni kimalteli auringossa. Eräs nainen käveli vastaan ja huudahti "SATEENKAARIMIES!" Oikein osuva kuvaus, tänäkin vuonna. ;)





Päivä alkoi ensin Wellan kanssa kulkueessa bailaten ja sen jälkeen kierreltiin Kaivarissa järjestetyssä puistojuhlassa. Nähtiin kavereita ja tuttuja, pidettiin hauskaa. Kuten jo lauantaina kirjoittelin instapäivityksessäni, mulla ei ole aina ollut helppoa ja sen takia sateenkaarilippu liehuen viiletän kulkueessa menemään. Musta oli todella ihanaa että tänä vuonna kävijämäärä oli ennätys ja että niin moni ihminen on mukana hyvän asian puolesta. Maailma ei ole täydellinen ennen kuin jokainen ihminen on tasavertainen.

Kamalaa, joudunko mä oikeasti odottamaan vuoden seuraavaa pridekulkuetta. Parempi siis alkaa suunnitella asua. ;) Hyvien muistojen voimalla sitä jaksaa odottaa, kiitos tuhannesti vielä Wellan suuntaan. :)

Hyväksytään, rakastetaan ja annetaan kaikkien kukkien kukkia. 

29.6.2018

PALJETTIHOMO VALMIUDESSA

Juhuu! Sateenkaaria ja yksisarvisia, niitä lentelee tällä hetkellä ainakin tämän pojan silmien edessä. Huomenna se päivä vihdoin koittaa kun tämän vuoden Helsinki Pride-kulkue starttaa matkaan ja ihmiset kokoontuvat yhteen ihmisoikeuksien puolesta. Kuten varmasti tiedätte, pride-kulkue on yksi jokaisen kesäni kohokohdista ja uskon ettei tänä vuonna tule siihen muutosta. ;) Olen aloittanut valmistautumisen jo hyvissä ajoin, ostellut tykötarpeita ja suunnitellut asuni jonka ihana hoviompelijani joka myös mumminani tunnetaan toteutti.

Pakkasin tänään matkalaukun, heitin sinne jokaisen asunnostani löytyneen värikkään jutun ja suuntasin ystävälleni Ninalle kyläilemään viikonlopuksi. Kun olin lähdössä kotoani, eräs naapuri tuli samaa aikaa hissiin ja innoissaan hihkaisi minulle että "oi ihanaa, minne matkalle sä olet lähdössä!" Katsoi hieman huvittuneena kun kerroin meneväni ystäväni luokse muutamaksi yöksi ja viipotin menemään matkalaukkua kiskoen ja kahta isoa kangaskassia olallani kannellen.

Ollaan Ninan kanssa laitettu tänään kaikki valmiiksi huomista varten, toki aamulla pynttäytymiseen pitää varata aikaa mutta muut asiat on hoidettu. Sateenkaariliput silitetty ja asujen yksityiskohdat mietitty loppuun. En malta odottaa! Niin ja tosiaan, tämän vuoden asun päälläni on nähnyt ainoastaan ystävä jonka luonna kyläilen ja kun pamahdin se päälläni kylpyhuoneesta hänen eteensä, reaktio oli "siis oh my god Joni". Katsotaan saanko muilta huomisen aikana reaktioita. ;) Psst, postauksen viimeinen kuva on pieni kurkistus huomiseen asuuni...

EN MALTA ODOTTAAAAA!!!! Ihanaa pride-viikon huipennusta kaikille ja toivon totisesti että kaikki kynnelle kykenevät yhtyvät minu… ei kun siis kulkueeseen. Huomenna en blogia ehdi juhlahumussa päivittämään mutta insta storya ja snäppiä päivitän varmaan enemmän kuin laki sallisi. Eli sieltä saa reaaliaikaan fiiliksiä, pistäkää sopojoni seuraten.

Tulkaa moikkaamaan jos bongaatte säihkyvän pojun viipottamassa menemään. :)

Ihanaa, huominen - tule jo!

25.6.2018

EKA KALAAN, NYT HOMOILEMAAN

Siis mä en kestä! En löytänyt rakkautta Kärsämäen huoltoasemalta, pyh. Rakastuin kuitenkin mökkeilyyn, niin käy kerta toisensa jälkeen kun mökkiparatiisiimme pääsen. Olen aina sanonut että mikäli voitan lotossa tai löydän rikkaan miehen, otan lopputilin töistä, rakennutan itselleni talon joen varteen missä kalastan onnellisena elämäni loppuun asti ja aloitan oman eräblogin. Sitä odotellessa. ;)

Kuten viimeksi hehkutin, pääsin kuin pääsinkin tänä vuonna juhannusta viettämään Pohjois-Suomen maisemiin. Keskikesän juhla sujui oikein rennosti, tosin aattona ja lauantaina sää oli hieman kehno. Vai sanoisinko ärsyttävä? Hetken satoi kaatamalla, yhtäkkiä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kun ulos ehti tuli taas vettä kuin Esterin ahterista konsanaan. Ei se kyllä haitannut, grillailtiin pitkän kaavan kautta grillikatoksemme suojassa, kuunneltiin suomalaisia iskelmiä, pelailtiin biljardia yläkerrassa ja saunottiin monta tuntia. Ihanaa.

Lähdettiin tänään köröttelemään faijan kanssa kohti etelää ja tätä postausta rustailen jälleen autossa. Tästähän on tulossa jo tapa. :D Onneksi meillä oli mahdollisuus lähteä vasta tänään sillä eilen oli oikein suloinen sunnuntai aurinkoisine ilmoineen. Ryntäsin tietysti herättyäni etsimään kahluusaappaani joihin sonnustautumisen jälkeen suuntasimme kalastamaan. Joessa oli vesi niin alhaalla ettei vielä laskettu venhoa vesille, onneksi sen varrelta löytyy laavuja jonne voi leiriytyä ja jalkaisin lähteä virveli kourassa kalastelemaan. Niin ja tietenkin pistää nuotion roihuamaan ja myöhemmin istuutua syömään lihapullia ketsupin kera.

Tässä tulee kunnon kuvapläjäys meikäläisen juhannuksesta!

Tällä kertaa isot vonkaleet jäivät odottelemaan ensi visiittiäni, ylös nousi vain pieniä fisuja jotka päästettiin takaisin kasvamaan. Hyvä kuitenkin tietää että kalaa löytyy, auta armias kun lähden kesälomalle kolmeksi viikoksi... Täältä tullaan, kalaloma. Mieltä lämmittää suuresti se ettei virallisen kesälomani alkamiseen ole kuin alle kuukausi. Sekä tietenkin se että tänään alkoi PRIDE-VIIKKO! Mulla on jotenkin sellainen kutina että tämänkin vuoden Helsinki Priden lauantaista tulee aivan huikea. Sain muuten ennen juhannusta todella kivan sähköpostin kyseiseen lauantaihin liittyen. Kaikki selviää hieman myöhemmin... ;)

Nyt alan purkamaan matkalaukkua ja ripustan suuren sateenkaarilipun parvekkeelle! Toivottavasti sinulla oli ihana juhannus ja oikein ihanaa Pride-viikkoa! 

21.6.2018

RAKASTUN HUOLTOASEMALLA

Juhuu, autossa ollaan! Kyllä, autossa. Tarkemmin määriteltynä istun juuri tällä hetkellä pelkääjän paikalla pakettiautossa ja sijaintina on piakkoin Jyväskylä. Hauskaa että olen blogannut melkein kymmenen vuotta enkä ole ikinä konkreettisesti kirjoittanut postausta liikkuvasta autosta. Muistaakseni olen julkaissut valmiiksi kirjoitetun tekstin mutta tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoittelen vauhdissa. Ehkä voisinkin ottaa tavoitteeksi bloggailla hieman eriskummallisimmissa paikoissa kuin kotisohvalla. Jos joku firma haluaa sponssata mulle esimerkiksi lennon helikopterilla tai reissun sukellusveneellä, mulle voi aina laittaa sähköpostia. :D

Mun oli pakko avata läppäri ja tehdä jotain mikä vaatii keskittymistä, silmät alkoivat uhkaavasti painua kiinni.. Olen tänään herännyt 5:30, ollut töissä seitsemästä kolmeen ja puoli neljältä lähdettiin isän kanssa kohti mökkiämme missä siis vietämme juhannusta perheen kesken. Äiti ja sisko ajoivat perille eilen, me mennään faijan kanssa perästä. Niin ihanaa, pieni irtiotto arjesta luonnon helmassa tulee totisesti tarpeeseen. :) Näen tällä hetkellä vieressäni vichypullon ja edessä näkyy toisen auton perä joten ehkä jätän ne kuvat suosiolla snäpin puolelle. Onneksi olin viisas ja säästelin eräitä asukuvia juuri tällaista hetkeä varten. Hyvä minä!

Kun äsken aloin näitä kuvia tähän lisäilemään tajusin että mulla on tällä hetkellä päällä sama shortsien ja legginsien yhdistelmä jonka olen muutama vuosi sitten ostanut Zarasta. Hauska sattuma, kiskaisin vaan töiden jälkeen paniikissa päälle jotain mahdollisimman mukavaa missä en kuitenkaan ihan ryysyjoosepilta näyttäisi. On mullakin kriteerit...

kengät, svetari ja aurinkolasit H&M / shortsien ja legginsien yhdistelmä Zara / t-paita Cropp

Piti vielä sanomani että jos graffiteeraat, kanna nyt helkkari roskiin ne spray-tölkit! Kyllä sen jaksaa poiskin kantaa jos on sinne sen jaksanut kantaa. Ja sama pätee luonnossa liikkuessa, ei roskata. Olen puhunut.

Nyt yritän parhaani saada tämän postauksen näkyville. Toivotaan että onnistun, heh. Matka jatkukoon, kyllä se mökki siellä jossain häämöttää. Hei aivan ihanaa juhannusta sinulle, nauti - mitä ikinä teetkin. :) Aion kyllä mitä luultavimmin palata asiaan mökiltäkin mutta tiedättehän te, mökkeilystä kun ei voi koskaan tietää. On se niin arvaamatonta puuhaa, ties vaikka myrsky kaataa puun läppärini päälle tai löydän unelmieni juhannusheilan Kärsämäen huoltoasemalta enkä malta palavaa ihastumista kokiessani edes avata blogia. Oi ihanaa, niin siinä varmaan käy. En jaksa odottaa! Enää 233 kilometriä rakkauteen.