25.9.2015

PUPU PÖKSYISSÄ

Tiistaina mulla meni pupu pöksyihin, totaalisesti. Kierreltiin jälleen siskoni kanssa kirppiksiä ja ryntäilin siis ympäriinsä pupu pöksyissäni. Ihastuin näihin housuihin heti ne H&M:ltä bongattuani. Olin lapsena jäätävä Väiski Vemmelsääri-fani joten nämä pöksyt on kuin mulle luotu, haha. Pyrin yhdistämään housujen ympärille mahdollisimman rennon kokonaisuuden ja kiskaisinkin niskaan harmaan paidan punaisella yksityiskohdalla. Sen ansiosta sain mitä parhaimman tekosyyn sonnustautua myös punaisiin aurinkolaseihin ja vetäistä jalkoihin Bershkasta Viron reissulla löytyneet supercoolit punaiset tennarit. Farkkutakki toimii aina takuuvarmana rennon lookin viimeistelijänä. Lopuksi vielä näppärän kokoinen valkoinen reppu selkään ja menoksi. Osa ehkä muistaakin että sain ton repun Glitteriltä enkä ole katunut sen valintaa hetkeäkään. :)

kengät Bershka / housut, paita ja aurinkolasit H&M / farkkutakki H&M + DIY /
reppu Glitter* (*saatu blogin kautta)
 
Tositoimissa, eli kirppiksien kiertelyn lomassa, en kuvia räpsinyt mutta ostokset tottakai kuvasin. Tein ihan mielettömiä löytöjä joista yksi ansaisti ihan oman fb-tilapäivityksenkin. :D Jokainen varmasti tietää sen kamalan tunteen kun jostain asusteesta joutuu luopumaan sen kuluttua niin huonoon kuntoon ettei sitä mikään enää pelasta. Näin mulle kävi rakkaan Fred Perryn laukkuni kanssa mikä roikkui teiniaikoina uskollisesti käsivarressani..
 
Useiden vuosien jälkeen nyt tuntuu siltä kuin olisimme tavanneet uudelleen! Ette voi kuvitellakaan ilmettäni kun Punaisen Ristin kontti-kirppiksellä samanlainen laukku yhtäkkiä törötti edessäni. Hetkeäkään en ostopäätöstä epäröinyt ja arvatkaa paljonko jouduin pulittamaan kyseisestä ihanuudesta? Hieman yli viisi euroa ja laukku on kuin uudenveroinen. Jee!
 
Kirpputoreilla mulla on yleensä mielettömän huono tuuri kenkien suhteen koska mulla on niin iso jalka. :D Haukon henkeäni kun näen hienoja kenkiä mutta kokoa tarkastellessa joudun pettymään. En kuitenkaan tällä kertaa ja täytyy sanoa että kenkäjumalat olivat puolellani kun näin edessäni viidet Niken kengät jotka olivat MINUN kokoani. Ostin kahdet ja molemmat ovat mielestäni ihan mielettömän hienoja. Ne näyttävät siltä että niitä olisi käytetty ehkä kerran eli todella hyvässä kunnossakin kaiken lisäksi. Kenkulit löytyivät niin ikään kontti-kirpparilta.
 
Akselissa tuntui siltä ettei mitään superkivaa ostettavaa oikein ollut missään. Niin tällä kertaa mutta onneksi ei sentään ihan tyhjin käsin tarvinnut lähteä. Ostin kivan pääkallohuivin jota voi käyttää vaikka bandanana. Rakastan neonkeltaista väriä enkä yksinkertaisesti voinut jättää pitkää räikeässä värissään hohtanutta huivia hyllylle. Alkuperäisesti toi on Onlysta ja siinä oli vielä hintalaputkin paikallaan. Viimeisenä ostin hiuspannan paljettirusetilla. Aion irroittaa rusetin pannasta ja käyttää sitä joskus vaikka naamiaisasuissa kultaisen paljettitakkini kanssa. :)
 
Sellaisia juttuja viimeisimmällä kirppiskierroksella löytyi. Olen vieläkin ihan into pinkeänä enkä malta odottaa että pääsen yhdistelemään noita päheitä kenkiä osaksi asukokonaisuuksiani.. Hei, tähän loppuun voisin nyt vihdoin julistaa arvonnan voittajan eli sen onnekkaan henkilön kuka voittaa itselleen tuliterän selfietikun. Töttörööööö, onnetar suosi tällä kertaa Jenna P:tä. Onnea. :) Laitoin voittajalle juuri sähköpostia. Muiden ei suinkaan kannata vaipua masennukseen sillä vielä yksi arvonta on tulossa ja sanotaanko nyt vaikka näin että kolmas kerta todellakin toden sanoo ainakin mitä palkintoon tulee. ;) Mitä mainiointa viikonloppua jokaiselle, palaillaan asiaan pian. :)
 
 

21.9.2015

FISHING IS MY FASHION

Ohoi! Täällä ollaan pitkästä aikaa. :) Sori pienimuotoisesta hiljaisuudesta täällä blogin puolella. Kuten meitsiä esimerkiksi Instassa seurailevat varmasti tietävät, olin rentoutumassa mökillämme Taivalkoskella perinteisen syksyisen kalastusreissun merkeissä. Täytyy sanoa että aina mökillä ollessani silmäni lepää ympärillä näkyviä maisemia ihastellessa. On se luonto niin kaunista etenkin syksyllä kun ruska alkaa nostaa päätään. Olin reissussa viisi päivää mukaanluettuina kaksi päivää joista molemmista puolet istuimme autossa.

Kotona järkkärin kuvasaldoa katsellessani tajusin tämän reissun olevan henkilökohtainen ennätykseni kuvien vähäisyydessä. Yleensä mulla on useita satoja kuvia purettavana mutta nyt määrä jäi seitsemäänkymmeneen. Pohdiskelin jo paniikissa että saankohan mä minkäänlaista postausta väännettyä mutta sitten muistin tottakai räpsineeni myös kännykällä maisemakuvia ja tietenkin niitä ihania selfieitä joen varressa. Olisihan se nyt pitänyt heti tajuta että tällaisen kännykkäaddiktin on moisilla huolilla turha päätään vaivata, heh.

Oikeastaan edellä mainittu sana "kalastusreissu" tiivistää aktiviteettini täydellisesti. Kalastusta, kalastusta ja vielä kerran kalastusta. Pitihän sitä nyt vielä hurauttaa faijan kanssa mökille näin syksyn kynnyksellä ennen kuin pohjoiseen tulee niin kylmä ettei ilman toppahaalareita tarkene. Tosin kyllä mä jo nyt näytin kunnon Michelin-ukolta viipottaessani ympäriinsä kahluusaappaissa joiden alle tungin kylmyyden välttämiseksi kaikkea mahdollista villakalsareista collegehousuihin. On kai sanomattakin selvää että olin aivan muodin huipulla kaikkine saappaineni, flanellipaitoineni ja maastotakkeineni. ;)

Valehtelematta olisin kyllä voinut jäädä mökille kalastelun lumoihin vielä pidemmäksikin aikaa mutta onpahan ainakin taas jotain mitä odottaa ensi keväältä. Pakko tähän loppuun kertoa eräs tarina joka sai ainakin itseni hieman naureskelemaan sisäiselle someaddiktilleni. Meidän mökillä on mielettömän huonot kentät eikä oikeastaan mitään pysty kännykän netillä tekemään. Eräänä iltana mä halusin välttämättä postata päivän tunnelmista kuvakollaasin Instagramiin. Koska kenttää ei mökillä ollut, lähdin himmeä otsalamppu otsallani kävelemään pilkkopimeää mökkitietä niin pitkälle kunnes kenttää ilmaantui. Voin kertoa että siinä alkoi mielikuvitus laukkaamaan enkä uskaltanut kääntää päätäni kohti metsää koska olisin saanut sydänkohtauksen jos puskassa olisi ollut vaikka poro tapittamassa. Ympärillä hipihiljaista ja oikeasti niin pimeää ettei ilman sitä himmeää valoa olisi nähnyt eteensä. Noin vartin tarvottuani sain kuvan postattua.
 
Mitä tästä opimme? Usko itseesi ja vaikka edessäsi olisi pilkkopimeä tie jota et uskaltaisi astella, ota rohkeasti askelia kohti tuntematonta ja rohkeutesi palkitaan. ;)
 
 

12.9.2015

F#CK Y'ALL

Mitä mahtavinta lauantaita juuri sinulle. :) Ihan tähän alkuun heitän pienimuotoisen muistutuksen huikeasta arvonnasta joka päättyy huomenna. Klikkaa tästä ja käy osallistumassa mikäli selfietikku tulisi tarpeeseen. Sellainen kätevä kapistus nimittäin lähtee yhdelle onnekkaalle voittajalle helpottamaan selfiehetkiä. ;) Selfieistä puheenollen, tajusin eilen järkyttävän asian. Olen nimittäin kännykän vaihdon myötä totaalisesti unohtanut hehkuttaa sitä seikkaa että meikäläisen löytää vihdoin ja viimein Snapchatista. Käykää ihmeessä lisäilemässä sillä olen päässyt snäppäilyn makuun. Samalla nimimerkillä löytää kuin Instagramista, ei siis muuta kuin sopojoni hakuun ja plussaa painamaan.

Postauksen otsikosta saa ehkä hieman vääristyneen kuvan, en suinkaan ole suivaantunut ihmiskuntaan vaan satuin eräänä kauniina syyspäivänä viilettämään ympäriinsä paidassa joka on kyseisellä sloganilla varustettu. Oon niin #badass. Ostin paidan Viron reissulla New Yorkerista ja mulla oli päällä monia muitakin uutukaisia neitsytmatkoillaan. Polvisukat tupsahtivat viimeisimmän Hennesin tilaukseni yhteydessä ja juuri tuollaisia olin etsinyt. Shortsit paukahtivat Topmanin tilauksen mukana ja luojan lykky ehdin niitä vielä käyttää ennen kuin ilmat täysin kylmenevät. Sinisen bandanahuivin bongasin eurolla UFFilta kun kävin katsastamassa tarjontaa tasarahapäivillä. Ystäväni on UFFilla töissä ja naurahti mulle kassalla että "sulla on taas niin aikuismaiset ostokset" kun ostin lisäksi pinkin bandanahuivin ja vangin mustavalkoraidallisen naamiaisasun. :D

kengät Converse / polvisukat H&M / shortsit Topman / paita New Yorker /
bandana UFF / aurinkolasit Ray Ban
 
Nyt eletään ihmeellisiä aikoja sillä meitsi ehti postailla ennen duunin alkua. Herranen aika. Mä tästä lähden kohti työmaata tienaamaan jotta voin jatkossakin ostella värikkäitä bandanahuiveja, naamiaisasuja ja tikkukaramelleja. Palaillaan!
 
 

8.9.2015

NYT TAI EI KOSKAAN



Yllä näkyvä kysymys tiivistää tänään Ylellä alkavan ohjelman Nyt tai ei koskaan perimmäisen idean. Ohjelma on sosiaalinen koe jossa testataan parviälyn kykyä ratkaista yksilön ongelma. Osallistuin keväällä sarjan kuvauksiin ja olen mukana tänään illalla nähtävässä ensimmäisessä jaksossa. Jakson päähenkilö Johanna on suuren päätöksen edessä, seuratako omia unelmiaan vai jäädäkö kotiin omaishoitajaksi vakavasti sairaalle pojalleen? Kysymys saattaa näin kirjoitettuna kuulostaa simppeliltä muttei sitä todellakaan ole. Jokaisella asialla on kaksi puolta ja sitä selvitellään parviälyn avulla niin ettei yksikään kivi jää kääntämättä.


Kuvausten ensimmäisenä päivänä tapasimme Pasilan asemalla. Hurautin paikalle junalla odottava ja hieman jännittynyt tunnelma pääni sisällä. Yhtäkkiä istuttiinkin jo busseissa ja oltiin menossa ensimmäiseen kuvauslokaatioon. Hyvin nopeasti sitä tutustui muihin parven jäseniin, joskin oli snadisti jännää liittyä porukkaan josta osa oli jo ollut aiemmin kuvatuissa jaksoissa ja tämän takia siis tunsivat toisiaan. Sanonta "erilaisuus on rikkaus" todistaa jälleen paikkansa pitävyyden kun tätä ihmisjoukkoa tarkastelee.
 
Parvesta löytyy aitoja tavallisia ihmisiä laidasta laitaan, iältään nuorempia ja vanhempia. Joukossa on taksikuski, muusikko, asuntovälittäjä, bloggaaja, kauneuskonsultti, kouluavustaja, poliisi.. On varmasti sanomattakin selvää että parvesta löytyy elämänkokemusta ja erilaisia näkemyksiä vaikka muille jakaa ja jokaisella on erilaisia tarkastelutapoja asioihin kuin asioihin.

Kolmen päivän ajan parvi seurasi Johannan elämää herkeämättä. Kävimme muunmuassa hänen kotonaan ja työpaikallaan sekä tapasimme hänen läheisiään. Oli todella mielenkiintoista huomata miten itse suhtauduin tähän prosessiin ja kuinka syvällisesti asioita oikeasti mietin. Ehkä juuri siksi että kyseessä on oikean ihmisen aito ongelma mitä ei ole millään tavalla hiottu mielenkiintoisemmaksi tai liioiteltu. Ohjelmassa kaikki on aitoa, niin koskettavaa että minulle tuli uudelleen tippa linssiin kun kävin Ylen studioilla katsomassa ennakkoon tänään illalla nähtävän jakson. Suosittelenkin siis nappaamaan muutamat nessut siihen sohvan nurkalle.

Voin kertoa että tämä sarja totisesti on vilpitöntä ja aitoa tosi-tv:tä koska me emme todellakaan tienneet etukäteen melkeinpä mitään. Istuimme busseissa tietämättöminä siitä mitä seuraavaksi tapahtuu ja tilanne eli koko ajan. Parvella oli todella suuri vaikutus siihen mitä oli vuorossa ja minne suunnattiin. Käännähän siis tänään kello 19:00 Yle TV1:selle ja käy sitä ennen tutkimassa ohjelman nettisivua (click!) missä nähtävissä muunmuassa trailereita illan polttavimmasta puheenaiheesta. ;)
 
#nyttaieikoskaan
 
 

7.9.2015

ARVONTA: SELFIETIKKU

Syksy saapuu rytinällä mutta yksi asia mihin vuodenaikojen vaihtelu ei meikäläisen kohdalla vaikuta millään tavalla on selfieiden näpsiminen. Auringon paisteessa, sateenvarjon alla, lumisateessa bussipysäkillä, raekuuroa piilossa, pilvien katveessa.. Puhumattakaan ystävien seurasta tai matkustelemisesta. Aina on täydellinen hetki poseerata kännykän kameralle. Mikäs siihen olisikaan parempi väline kuin itse selfietikku. Mä oon moista kapistusta elämääni kaivannut jo kauan ja mikäli sinäkin kuulet selfietikun kutsuvan huudon, minulla on sinulle ilouutisia. Nyt on nimittäin mitä loistavin tilaisuus voittaa sellainen itselleen. ;)

Glitter sponsoroi meitsille arvottavaksi tämän mahtavan kapistuksen ja yksi teistä voittaa sen omakseen. Selfietikku rientää apuusi kun käsi ei riitä ja kun tuntuu siltä ettei saa kaikkea haluamaansa kuvaan. Sillä hetkellä kun yksi ystävistäsi on jäämässä kuvan ulkopuolelle tai Eiffel-torni ei mahdu koko komeudessaan selfieesi, ei huolta - kaivat vain tikun laukustasi, kytket siihen kännykkäsi ja huolet ovat muisto menneistä ankeista ajoista. :D Täydellistä.

Arvonta on toteutettu yhteistyössä Glitterin kanssa.

Osallistumisohjeet
 
- Jätä kommentti tämän postauksen kommenttiboksiin
- Jos olet anonyymi, keksi itsellesi nimimerkki
- Liitä mukaan sähköpostiosoitteesi mahdollisen voiton varalle
- Osallistumisaika päättyy tämän viikon sunnuntaina (13.9.) kello 23:59
 
Kuka pääsee ottamaan täydellisiä selfieitä uudella tikulla? Ei muuta kuin kommenttia kirjoittelemaan. Onnea kaikille tasapuolisesti. ;)
 
ARVONTA ON PÄÄTTYNYT, VOITTAJA ILMOITETAAN ENSI VIIKON KULUESSA.
 
 

4.9.2015

SHOPPAILUPÄIVÄ TALLINNASSA

Meikäläisellä ja siskollani kävi erinomainen tuuri kun suunnattiin viime viikolla Tallinnaan. Saimme nimittäin vielä nauttia kesäisestä päivästä kun aurinko lämmitti matkaamme etelään. Meillä sattui kerrankin vapaat samaan aikaan ja kaiken kukkuraksi siskollani oli synttärit seuraavana päivänä reissustamme joten mikäs sen mahtavampaa kuin lähteä viettämään laatuaikaa sisarusten kesken tähän viinarallin luvattuun maahan. ;) Lähdettiin liikkeelle Jonnan haettua mut kaarallaan ja kurvailtiin Länsisatamaan mistä hypättiin laivaan. Reissu oli puoliksi vanhempiemme idea ja he sponsoroivat meille matkat. Oltiin menomatka kaikessa rauhassa star comfort-luokan tiloissa missä naposteltiin pientä purtavaa ja saatiin nautiskella aamukahvit ja -kaakaomme.

kengät Matthew Williamson for H&M / shortsit H&M + DIY liukuvärjäys /
t-paita Weekday / farkkuliivi Zara / aurinkolasit Bershka / laukku Marni at H&M
 
Laivan livuttua satamaan rynnättiin heti sen asian kimppuun minkä me osaamme parhaiten - eli tietenkin shoppailun. :D Bershka oli ensimmäinen etappimme ja ai että mä rakastan sitä puljua. Mua niin tympii ettei sitä ole Suomessa mutta tuleepahan jotain jännitystä ulkomaille matkailuun kun sinne pääsee visaa vinguttelemaan, haha. Ostin sieltä kaksi ihanaa kuorta kännykkääni ja löysin naisten asusteosastolta muutaman euron maksaneen kultaisen kaulakorun.
 
Tottahan toki olin tehnyt taustatutkimuksen netissä ja yksi asia mitä lähdin Bershkasta hakemaan oli kirkkaanpunaiset tennarit. Sormet ristissä toivoin niitä sieltä löytyvän ja kyllähän niitä löytyi. Mutta kyllä siinä meinasi sydän pompata kurkkuun kun kokoani ei ollut hyllyillä. Säntäsin tiedustelemaan asiaa myyjältä, hän kiikutti minulle varastosta täydelliset punaiset kenkulit kokoa 45 ja eräs bloggaaja oli iloinen. Toinen asia mitä olin netistä stalkannut oli valkoinen huppari mustine yksityiskohtineen. Niitäkin roikkui hyllyissä ja sellainenkin lähti messiin. :)
 
Ostostaipaleemme jatkui lukuisissa vaatekaupoissa kierrellen. Käyskenneltiin ympäriinsä, poikettiin kaupoissa, napsittiin selfieitä ja naureskeltiin nauttien huikeasta päivästä. Oli ihanaa vaihtaa siskon kanssa pitkästä aikaa kunnolla kuulumisia. Jonnan viilettäessä Stradivariuksessa ympäriinsä, satuin löytämään kivan turkoosin lompakon jonka ostin itselleni. Nappiostos ottaen huomioon edeltävän lompakkoni vedellen viimeisiään jo tovin..
 
New Yorkerista tekee aina löytöjä. Mua kyllä hieman pisti huvittamaan se seikka että jokaisessa ostoksessani lukee fuck. :D Ihanan positiivista. Kaksi ihanaa svetaria syksyn varalle ja punainen t-paita julistamaan instakuvieni hashtagittömyyttä. Oh the irony....
 
Jokaisella visiitilläni Viroon teen täsmäiskun Rimiin halpojen hajuvesien toivossa. Mä en näe mitään järkeä siinä että ostelisin lähestulkoon satasen maksavia merkkituoksuja koska käytän niitä niin usein. Tällä kertaa ostin neljä pulloa Bossa Nova-nimistä miesten tuoksua ja voin kertoa että toi on ihan törkeen hyvän tuoksusta. Voin kertoa myös sen että minua jos ketä kannattaa uskoa tuoksuasioissa. ;) Tulevien pipien varalle ostin Paavo Pesusieni-laastareita. Rimissä kaksi naista tulivat paniikissa kyselemään minulta neuvoja pesuaineita koskien. Siinä sitten mukamas asiantuntevasti selittelin englanniksi mitä suosittelisin lattioiden ja mitä kaakeleiden pesuun. Taitaa olla alanvaihto edessä? :D
 
Ennen Viru keskusta nälkä yllätti ja perussuomalaisina suuntasimme Amarilloon vetäisemään ruokaa nassuihimme. On se aina niin ihana tunne kun pääsee istahtamaan ja rauhoittumaan raivoshoppailun lomassa. Niin ja tietenkin laskea ne painavat ostoskassit alas. Ruokailuhetken jälkeen jatkettiin vielä kaupoissa kiertelyä ja kun kello alkoi näyttää siltä että noin puolitoista tuntia oli jäljellä laivan lähtöön, suuntasimme vielä toistamiseen Rimiin ostoksille ja sen jälkeen Superalkoon.
 
Loppupäivästä omat laukkumme ja ostoskassimme alkoivat olla sen verran painavia että kamera sai jäädä kassin pohjalle ja keskityimme vain nautiskelemaan olostamme. Olen todella tyytyväinen ostoksiini ja siihen että hillitsin itseni enkä vain ostellut päättömästi kaikkea. Toki kuplajuomaa tuli ostettua melko ronskilla kädellä mutta sitä nyt on aina hyvä olla varalla. Kumman Kaata lainaten "kyllähän se säilyy jos se ei mee!". :D
 
Seitsemän tuntia me maissa oltiin ja siltä kyllä kaiken raahaamisen jälkeen tuntuikin. Kipeistä käsistä huolimatta oli hauska reissu ja tähän loppuun voisin heittää kliseisimmän lauseen ikinä joka tietenkin on totta. Mulla on maailman ihanin sisko! ♥
 
AINIIN! Nythän mä sen muistin. Ostin River Islandilta ihanan hatun joka "unohtui" Jonnan kauppakasseihin. Rakas siskoni, mä tiedän että luet tätä. Alahan palauttaa se hattu tai ei hyvä heilu. ;D