31.10.2015

TAPPAJATIREHTÖÖRI - #INDIEDAYSHALLOWEEN

Mahtavaa ja tietenkin karmivaa Halloweenia teille jokaiselle ruudun siellä puolen. ;) Kai asut on jo valmiina? Meikäläisellä on, muttei se liene mikään yllätys kun tällaisesta naamiaishullusta on kyse. Olen tänään illalla suuntaamassa Indiedays Blog Awards-gaalaan ja arvatkaapa vaan mitä? Vaikka juhlien yleinen dresscode on halloween, juhlien teema on "haunted circus". Luettuani kutsun salakavala hymy valtasi kasvoni ja sitten sen keksin. Tappaja-sirkustirehtööri! Aion vetää tänään ihan täysillä ja noudattaa sekä dresscodea että juhlien yleistä teemaa. Kaksi kärpästä yhdellä asulla, hulvatonta. Kai se niin on että huvipuistotunnelma valtaa mut myös vuoden pelottavimpana juhlana..

Jos nyt ihan totta puhutaan niin en yhtään tiedä mitä odottaa muilta bloggaajilta. Saattaa hyvin käydä niin että meikäläinen on ainoa juhlien ruma ankanpoikanen ja muut ovat vetäisseet ylleen pikkumustat ja pienen arven poskeen. :D Mutta ei se mua haittaa, käännetään sitten katseita oikein urakalla. Toki toivon yllättyväni positiivisesti, on niin ihanaa olla teemabileissä jos osallistujat ovat oikeasti panostaneet. Kerrankin pääsen todella rumana hienoihin juhliin, mikäs sen parempaa?

 Vielä kerran toivotan kaikille hiukeaa Halloweenia! Nyt tämä tirehtööri suuntaa kohti juhlia. ;)
 
 

30.10.2015

TATUOINNEISTANI

Tajusin tossa yksi kaunis päivä etten ole kunnolla esitellyt uusinta tatuointiani minkä kylläkin otin jo muutamia kuukausia sitten joten nyt jos koskaan on aika pienimuotoiselle tatuointipostaukselle. Ensimmäisen tatuoinnin otin näihin aikoihin vuosi sitten. Sitähän sanotaan että tatuointeja pitäisi miettiä kauan ennen kuin ne ottaa ja voin kertoa että olin monen monta vuotta halunnut paljon tatskoja ja pölpöttänyt jo lukiossa himostani Peter Pan-aiheista tatuointia kohtaan. Liskogalleriassa käteeni hakattiin kyseinen ikinuori satuhahmo ratsastamassa yksisarvisella. Annoin tatuoijalle melko vapaat kädet ja olin enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. :)

Mikä tämän ensimmäisen tatuoinnin syvempi merkitys sitten on? Sitä tuskin on vaikea arvata. Olen aina sanonut ja minusta on sanottu että olen oman elämäni Peter Pan. Tahdonkin aina säilyttää sen tietyn lapsenmielisyyden itsessäni enkä ottaa elämää liian vakavasti. Yksisarvinen taasen edustaa, yllätys yllätys, vahvuutta olla erilainen. Niin kuin minä olenkin ja tulen aina olemaan. "Always be yourself. Unless you can be a unicorn. Then always be a unicorn." Jokaisessa tatuoinnissani on ruusuja ja niille nyt ei sen kummoisempia selityksiä ole ja tarvitseeko ollakaan - ne ovat niin cooleja tatskoissa. ;)

Rakastan satuja ja värikkäitä tatuointeja mistä päästäänkin hyvällä aasinsillalla toiseen tatuointiini joka sijaitsee oikeassa jalassani. Hullaannuin totaalisesti Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa-elokuvasta ja jo useana vuonna mut on voinut bongata niin naamiaisista, töistä kuin normipäivinäkin kuvauksissa heilumassa Hulluna Hatuntekijänä. Niin paljon esiintymistä ja heittäytymistä rakastan että tatuoin Hatuntekijän hatun jalkaani, unohtamatta ruusuja mitä siis löytyy kaikista kolmesta tatuoinnistani. Tästäkin tatskasta löytyy paljon värejä ja löytyypä hatusta hauska keksimäni yksityiskohtakin, sulka sateenkaaren väreissä. Kaksi ensimmäistä tatuointia kuvaavat täydellisesti minua ja intohimojani.

Niin kuvaa kyllä kolmas ja tällä hetkellä viimeisin kuvanikin. Olen täällä bloginkin puolella usein kertonut syvästä intohimostani kalastamista kohtaan ja olen aina pienestä natiaisesta aikuisiälle asti odottanut kalareissuja mökille kuin kuuta nousevaa. Kyllähän aito kalamies nyt kalatatuoinnin tarvitsee. ;) Olin jo pidemmän aikaa miettinyt millaisen kalan tatuointiin haluan kunnes Kuusamossa bongasin matkamuistomyymälästä taskumatin jossa oli maailman hienoin kuva lohesta. Se toimi inspiraationa tähän tatuointiin minkä otin Hatuntekijä-tatskan tavoin La Muerte Inkissä. Olen aina lähettänyt tatuoijalle muutaman kuvan ja antanut todella vapaat kädet. Joka kerta olen yllättynyt todella positiivisesti ja pidän suunnattomasti jalassani olevien tatskojen yhtenäisyydestä. Vielä mahtuu samaan jalkaan yksi samankokoinen kuva ja se onkin seuraavana to do-listalla. ;)

Kuvat Johanna / Studio Joko Kuva
 
Se nyt on sanomattakin selvää että pidän tatuoinneistani mielettömästi enkä todellakaan ole vielä saanut tarpeekseni. Vaikka mulla on kolme isoa tatuointia suht näkyvillä paikoilla ja haluan lisää, ne saa helposti piilotettua jos sille tarvetta on esimerkiksi työn puolesta. Jotkut joskus päivittelevät että mitäs sitten jos en joskus saa työpaikkaa sen takia että mulla on tatuointeja? Sitten mä haistatan pitkät ja huudan perään että "ette tiedä mitä menetitte". ;) Muutamat ovat hieman päivitelleet myös sitä seikkaa että kauhean nopealla tahdilla otan tatskoja. So what, jos niitä on aina halunnut ja hyvältä tuntuu niin miksei niitä sitten ottaisi.

Kuulisin mielelläni kertomuksianne liittyen tatuointeihin. :) Onko sinulla tatskoja, oletko aina halunnut vai etkö missään nimessä sellaista ottaisi?

Tähän loppuun vielä vastaus kahteen yleisimpään kysymykseen mitä varmasti muillekin tatuoiduille esitetään. Maksaa ja sattuu. :D

28.10.2015

RISTI SEINÄÄN! EIKU PÖKSYIHIN

Juhuu! Ystäväni juuri eilen tokaisi mulle että aina kun näkee multa tulleen uusia snäppejä niin hän melko varmasti tietää videoideni alkavan kyseisellä huudahduksella. :D Mitä sitä kieltämään, meikäläisen tavaramerkki. Hei, kannattaa muuten seurailla meitsiä snäpissä sillä olen nyt innostunut sinne kuvailemaan videoitakin. Niitä kun usein toivotaan mutta olen hieman tumpelo noiden youtube-videoiden kanssa. Sopii siis tällaiselle poropeukalolle tällaiset kännykän yhtä nappia painamalla kuvattavat lyhyet videot, haha. Sekä Instagramista että Snapchatista mut löytää samalla nimimerkillä mikä on tietenkin sopojoni :)

Lauantaina juhlitaan Halloweenia ja tiedossa on yhdet blogibileet mihin olen alkuillasta suuntaamassa. Testailin eilen yhtä mahdollista naamiaisasua ja oon niin innoissani siitä miten hyvin se onnistui. En tosin usko että on kovin turvallista jos lähden kaupungille heilumaan lihanleikkuuveitsi kädessä joten suosiolla jätän sen kotiin. :D Jysäytän kuvat ilmoille lauantaina vaikka mun tekis mieli tykittää niitä joka paikkaan jo nyt. Tosin yhdeltä sivustolta pari kuvaa voi jo bongata, ei kun salapoliisikykyjä käyttämään niin saatatte saada ensimakua näistä kuvasista. ;)

Muokkaillessani kuvia naamiaisasustani bongasin koneeltani julkaisemattomia asukuvia. Jep jep. Voisin vaikka lyödä vetoa että näiden useiden blogivuosieni ajalta yksi yleisemmistä lauseistani on ollut "hups, unohdin näiden kuvien olemassaolon". Olen kyllä niin tumpelo. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sekin taitaa olla yksi tunnuslauseistani. Heitetäänkin tähän tällaiset #throwbackwednesdayt erään kivan syysasun pariin. Silloin tarkeni vielä t-paidalla ja semipaksulla talvitakilla ilman kaulahuivia mutta toisin on nyt. On se kyllä niin että ennen oli kaikki paremmin.

kengät, housut, t-paita ja takki H&M / laukku Gina Tricot / aurinkolasit Weekday
 
En millään malttaisi odottaa viikonloppua! Perjantaina bailaan erinomaisessa seurassa Robinin tahdissa ja lauantaina suuntaan jo edelläkin mainittuihin blogipippaloihin, käsivarressani silloinkin erinomainen seuralainen. Mutta tämän illan odotetuin seuralaiseni on kukas muukaan kuin Ismo Laitela. Joten palaillaan asiaan pian. Jos et vielä ole asua Halloweeniksi kyhännyt niin hop hop, vielä ehtii. ;)
 
 

21.10.2015

VALOKARNEVAALIT @LINNANMÄKI

Olipas kerrassaan mukavaa pitkästä aikaa istua kunnolla rustailemaan blogia. Terve jokaiseen mieheen ja naiseen, kuinkas teillä hurisee? Mä olen ollut mielettömän kiireinen viime aikoina mutta jos kaiken tapahtuneen tiivistää niin erittäin hauskaa on ollut. Linnanmäki sulki ovensa viime sunnuntaina mikä tarkoittaa sitä että meikäläisellä on jälleen yksi huvipuistokausi takana. Tänäkin vuonna se huipentui Valokarnevaaleihin missä viiletin tuttuun tapaan milloin missäkin kostyymeissä kääntäen ihmisten päitä. ;) Tänä vuonna teemana oli "hubileet". Edellä mainitun teeman ja huvipuistofiiliksen mukaan pyrin myös pukeutumaan. Sonnustauduin niin neonväriseen discoasuun, koko kultaiseen bileasuun kuin mystiseen mustaan silmikkoon. Tekipä vanha tuttukin paluunsa karnevaaleille ja pisti pystyyn omat teebileensä. On tainnut Hatuntekijä kadottaa partakoneensa metsän siimeksessä, ties minne teekannuun se on pujahtanut..

Valokarnevaalit on mielettömän ihanaa aikaa työskennellä sillä huvipuiston valtaa tunnelmallinen fiilis. Kuten jo aikaisemmin sanoin, täydellinen päätös mielettömälle kaudelle. Minäkin pääsen valloilleni kun saan oikein luvan kanssa raottaa sekä vaate- että naamiaiskaappini sisältöä. Voin nimittäin kertoa että multa jos keneltä mitä erilaisempia vermeitä löytyy. Ihan jo omista vaatteistani pystyn melkoisen hyvin soveltamaan kivoja asuja. :) Pääsin yhtenä päivänä muutamaa tuntia aiemmin ja ehdin itsekin käydä kiertelemässä huvipuistoa valoja sekä tunnelmaa ihastellen vapaa-aikanani. Sen pidemmittä puheitta eiköhän anneta kuvien puhua puolestaan. Uskon niistä välittyvän tunnelmallisen fiiliksen ja sen kuinka hauskaa meitsillä oikeasti oli. :)

Oi että. Oikein sydäntä lämmittää kun ajattelen kulunutta vuotta. ♥ Tällaista tällä erää ja nyt kun kiireet on selätetty, olen palannut ja sirkustirehtöörin ruoskan heiluttelun sijasta mulle jää enemmän aikaa näpytellä näppäimistöä ja keskittyä jälleen blogin pariin. Mikäs sen mukavampaa joten palaillaan ennemmin kuin arvaattekaan. ;)
 
 

8.10.2015

OMAN ELÄMÄNI KANSIKUVAPOIKA

Ette voi kuvitellakaan kuinka hemmetin työlästä on käydä läpi lähemmäs neljäsataa studiokuvaa.. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta siinä vierähtävän tovin jos toisenkin sillä sen urakan sain juuri päätökseen. Vastaanotin muutamia hämmästeleviä viestejä postattuani Instagramiini ja Snapchattiini "behind the scenes"-kuvan salaperäisistä studiokuvauksistani. Valitettavasti en tällä kertaa ollut Voguen kuvauksissa vaan poseerasin kameran edessä ihan omaksi ilokseni. Uskokaa tai älkää, olin elämäni ensimmäistä kertaa ottamassa asukuvia studiossa. Luojan kiitos, sillä tämä asia on painanut mieltäni kaikki nämä vuodet kun olen blogia pitänyt. Mikäs se sellainen muotibloggaaja oikein kuvittelee olevansa jolta ei studiossa räpsittyjä löydy?! ;D

Kuvat räpsittiin Johannan toimesta Järvenpäässä sijaitsevassa Studio Joko Kuvassa. Johanna on ystäväni Miran kämppäkaveri ja raivasi kalenteristaan ajan meitsiä varten. Mielettömän suuri kiitos vielä siihen suuntaan, pidän kuvista todella paljon. :) Nyt on tulevan, varmasti kuin kuumille kiville menevän, mallikansioni ensimmäiset kuvat plakkarissa. Haha. Asukriisien kiistattomana kuninkaana pitkän pohdinnan jälkeen päädyin piristämään muuten mustavalkoista kokonaisuutta ihanalla värikkäällä kukkakuosisella pitkähihaisella. Väriä asuun toivat myös pari postausta takaperin esitellyt Niken tennarit jotka löytyivät kirppikseltä. Sen pidemmittä puheitta eiköhän anneta kuvien puhua puolestaan!

kengät Nike / polvisukat ja t-paita H&M / shortsit legginseillä Zara / kukkapaita Topman
 
Kyllä näiden kuvien jälkeen joku lehti voisi taas ottaa meitsiin yhteyttä ja tehdä jonkinlaisen jutun. Enkö sopisikin vallan mainiosti vaikka Me Naisten kanteen? :D Studiokuvien tunnelmiin tällä erää.
 
Yhteydenottoja odotellen, tuleva kansikuvapojunne. ♥
 
 

5.10.2015

VUITTONIN PALUU

Mikäli multa kysyttäisiin mikä omasta garderobistani löytyvä juttu on omasta mielestäni nostalgisin niin vastaisin suoralta kädeltä että ehdottomasti meikäläisen Louis Vuittonin laukku. Oi että. Muistan vieläkin sen päivän kun olin saanut säästettyä rahat tähän ihanaiseen laukkuun ja lähdin sitä Ruotsista asti hakemaan sillä Suomessa ei vielä niihin aikoihin oltu kuultukaan omasta Vuittonin liikkeestä. Tiedättekö mitä? Tästä legendaarisesta laukusta olen saanut elämäni aikana, etenkin teiniaikoinani, lukea lukuisia kommentteja. Keskustelupalstat ovat laulaneet kuumina ja ihan suoraan päin näköäkin on lauottu ties mitä. Ette voi arvatakaan kuinka monta sataa kommenttia mulla on, ah niin unohtumattoman, IRC-Gallerian kätköissä piilotetuissa kuvissa joissa tämä laukku roikkuu kätösissäni. Jo pelkästään laukkua on muunmuassa sanottu hinttilaukuksi, sitä on rakastettu, väitetty ettei tällainen laukku missään nimessä voi olla unisex, sitä on ihailtu, haukuttu snobilaukuksi, feikkilaukuksikin epäilty ja sanottu köyhien laukuksi. On se huisia miten paljon tunteita yksi ainoa asuste voikaan saada ihmisissä aikaan. ;)

Kuten postauksen ostikostakin voi kenties päätellä, Vuitton teki pitkästä aikaa paluun käsivarsilleni. En vain voinut vastustaa kiusausta kun näin ystävääni Tapiolassa missä siis lukionkin kävin. Pitihän sitä nyt pukeutua asiaankuuluvasti kun vanhoja muisteltiin paikassa missä vietin kolme vuotta teini-iästäni. Syyspukeutumista ei yksinkertaisesti voi hehkuttaa liikaa ja olin aivan täpinöissäni kun sain taas pukea ylleni yhden villakangastakeista. Ruskean tietenkin että matchaisi laukkuun. Pitkän ruskean kaulahuivin ostin kirppikseltä taannoin ja itseasiassa jo pidellessäni sitä käsissäni kirpputorilla ajattelin yhdistäväni sen jonain päivänä asuun minkä osana laukkunikin on. Kengät löysin Zaran alennusmyynneiltä naurettavan halvalla ja kultaiset yksityiskohdat ovat superit. Teiniaikoina olisin vetäissyt jalkoihini kireät valkoiset pillifarkut mutta tänä päivänä sporttisen tyylin valloittaessa katukuvaa puin ylleni siistit valkoiset collegehousut. Niissä on kultaiset vetoketjut mutta hupsista keikkaa, eipä niitä pitkän takin alta näkynytkään. :D

kengät Zara / housut, takki ja kaulakoru H&M / t-paita Weekday / huivi 2nd hand /
aurinkolasit Bershka / laukku Louis Vuitton
 
Tämä postaus on hyvä päättää ystäväni stereotyyppiseen lauseeseen. "Tossa asussa sä sopisit Stockalle shoppailemaan." Eikös ne Hullut päivät pian ala, täytynee siis suunnata sinne tungokseen tuuppimaan ihmisiä Vuittoneineni. :D
 
 

2.10.2015

JÄRVENPÄÄN KISSAPEDOT

Tämä kaupunkilaispoju pakkasi matkalaukkunsa, lähti reissuun ja matkusti oikein kahden junan voimin maalle aina Järvenpäähän asti. Ystäväni Mira tuli tätä turistia vastaan juna-asemalle ja iloiset halaukset vaihdettuamme tämä Järvenpään tytteli johdatti meikäläisen paikalliselle kirpputorille. Pikaiselta kirppiskierrokselta lähdettiin molemmat tyhjin käsin mutta se ei haitannut koska kaikkea muuta mukavaa puuhasteltavaa oli todellakin luvassa. Sää oli kuin morsian ja sen innoittamina suuntasimme kiertelemään Rantapuistoon. Sain oikein kattavan turistikierroksen ja ihastelin niin keltaista kolmisointua kuin kävelykatuakin. Räpsittiin kuvia ja aiheutettiin yleistä hämmennystä poseerauksinemme keskellä katuja. Taisi siinä ainakin yksi vanhempi mies kävellä ohi, mulkaista ja huokaista erittäin syvään. :D "Muotibloggaaja in da city."

Puin ensimmäistä kertaa tänä syksynä ylleni pitkän harmaan villakangastakkini. Asun kantavana väriteemana oli harmaa mitä löytyi niin uusista pöksyistä kuin t-paidasta ja huivistakin. Viime postauksessa esitellyistä ihanista Niken tennareista toiset pääsivät neitsytmatkalleen meitsin jaloissa ja toivat asun harmauden keskelle hieman väriä. Leopardikuosiakin löytyi sekä omasta että Miran asusta. Voitteko kertoa kuinka taulapäitä kaksi ystävystä oikein ovat mikäli tajuavat vasta monta päivää näkemisensä jälkeen että molemmilla oli yllään leopardikuosia? Soitin tosiaan äsken Miralle saatuani oivalluksen. "Omg, enhän mä edes tajunnut että meillä molemmilla oli leokuosia asuissa!" Ei ollut hänkään asiaa tajunnut mutta eihän me nyt herranen aika mitään vaatteiden kuoseja katseltu vaan keskityimme tietenkin kissojen sijasta bongailemaan niitä Järvenpään kolleja, haha. :D

kengät Nike / housut H&M / t-paita Topman / takki Weekday / huivi Zara / aurinkolasit Glitter
 
kengät Ellos / housut ja takki Vero Moda / huivi New Yorker / aurinkolasit H&M
 
Rantapuistokuvailun jälkeen suuntasimme autolla Jumboon ostoksille mutta en vielä paljasta mitä ostin. Kai bongasitte meikäläisen instasta tai snäpistä kuvan missä poseerasin päivän aikana myös studiolla? ;) Siitä on luvassa juttua myöhemmin. Salamyhkäisellä tunnelmalla mennään mutta kaikki selviää kyllä ajan kanssa, hehee. Palaan asiaan pian. Grauh!