Törmäsin taannoin lehtiä selaillessani erittäin mielenkiintoiseen juttuun joka jäi mieleeni kummittelemaan pitkäksi toviksi. Siinä käsiteltiin viimeisen matkan asuja, eli niitä asukokonaisuuksia mitä puetaan vainajien päälle hautajaisiin. Aiheeseen perehtyneet henkilöt kertoivat että jopa hautajaisista tehdään nykypäivänä persoonallisempia kuin ennen ja mielipide etenkin siitä mitä läheisen päälle puetaan on muuttunut. On kuulemma ollut baseball-takkia, ammatteihin liittyviä työhousuja ja lempisolmioita. Olin hieman yllättynyt, sillä yhden henkilön mielestä "omituisin" asia mitä hän oli nähnyt arkussa makaavan henkilön päällä oli juuri edellä mainittu baseball-takki lajia monta kymmentä vuotta intohimoisesti harrastaneen miehen päällä. No joo, mustiin pukuihin tai pitkiin valkoisiin kaapuihin verrattuna tavanomaisesta poikkeavaa mutten käyttäisi samaa sanavalintaa.
Kun sain jutun luettua, aloin tietenkin pohtia kuumeisesti mitä haluaisin itselleni puettavan jos tästä sattuisin kupsahtamaan. "No tietenkin Guccin kengät jalkoihin, Vuittonin vyö vyötärölle ja laukku vierelle". Suunnilleen tuolta kuulosti ensimmäinen ajatukseni aiheeseen liittyen. Kului ehkä viisi sekuntia kun ehdin jo muuttaa mieltäni. Henkilökohtaisesti vihaan hautajaisia, enkä edes halua ajatella niitä mutta jollain oudolla tapaa omien hautajaisten suunnitteleminen kiehtoo. Oon aina rakastanut suunnitella kaikkea mahdollista ja tehnyt kaiken niin kuin itse haluan. Osaan olla monissa tilanteissa todella jääräpäinen, oon suunnitellut tulevia häitänikin täysillä(vaikka eräs "pikku juttu" puuttuu, heh...) joten miksen voisi miettiä myös hautajaisiani?
Palatakseni takaisin ensimmäisiin ajatuksiini asiasta, mieleeni tuli muunmuassa se että onko järkeä laittaa lähes tonnin arvoinen laukku maan alle luonnon tuhottavaksi/antaa sen palaa poroksi kun sen voisi edellä mainittujen vaihtoehtojen sijasta saada esimerkiksi siskoni? Vaikka vaalin monia perinteitä, vaadin silti saada omaperäiset ja itseni tyyliset hautajaiset esimerkiksi juuri tuohon asukokonaisuuteen liittyen. Se nyt ei tule varmasti kenellekään yllätyksenä, tällainen värikäs persoona kuin olen. Näin lievästi ilmaistuna ;)
Vaatekriisit ovat mulle arkipäivää. Valehtelematta jokaisella kerralla laittautumisessani kestää liian kauan juuri vaatteiden päättämisessä. Jos mulla on vaatekriisi kun olen lähdössä ruokakauppaan, voitte varmasti kuvitella millainen kriisi asun valinnasta viimeiselle matkalleni syntyi?! Jos bussipysäkille kävellessä onkin pukenut päällensä ihan tyhmät housut, voi aina kääntyä takaisin ja mennä vaihtamaan ne toisiin. Arkkuasusta ei sitten paljoa inistäkään vaan se toive mikä on mustaa valkoisella, on ja pysyy.
Haluaisin että jokainen läheiseni ja ystäväni näkisivät mut viimeisen kerran juuri sellaisena kun ovat minut tunteneet. Eivät tylsässä mustassa puvussa. Haluaisin että jokainen muistaisi asustani jonkun asian, esimerkiksi sellaisen mitä muut eivät välttämättä tiedä. Joku asuste, esimerkiksi huivi, muistuttaisi jotakuta hulvattomasta seikkailustamme. Kenkäni kertoisivat toiselle tarinan siitä unohtumattomasta kesäisestä retkestämme, hattu siitä veneretkestä milloin se lensi virran viemäksi, housut jännittävästä tuunausoperaatiosta, sormus sormessani siitä kuinka paljon ystävyytemme merkitsi minulle tai kaulakoruni siitä kuinka railakkaan illan jälkeen astuin sen päälle ja seuraavana päivänä liimasin sen kasaan.
Sama pätee vieraiden pukeutumisessa, haluaisin jokaisen miettivän parhaita muistojamme ja niitä vaatekappaleita mitkä muistuttavat henkilöä minusta. Mustiin pukeutunut ihmismeri, ei kiitos. Palatakseni takaisin postauksen aiheeseen, omaan hautajaisasuuni. En yksinkertaisesti osannut tehdä lopullista päätöstä mutta ehkä kuviin valitsemani asiat antavat edes jotain osviittaa. Toisaalta olisi ihanaa jos ehtisi kunnolla suunnitella kaiken asuun liittyvän pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Toisaalta myös ajatus siitä että jokainen lähimmäisistäni päättäisi yhden asuun liittyvän jutun kuulostaisi myös ihanalta.
Vaikka tämä postaus poikkeaa melkoisesti elämäniloa hehkuvasta persoonastani sekä kirjoitusteni valtavirrasta, älkää huolestuko. Mietin usein syvällisiä asioita ja monet niistä saattavat jäädä pääni sisään kummittelemaan moneksi viikoksi. Lupa helpoituksen huokauksiin myös niille jotka ajattelevat mulla viiraavan päässä ja pahemman kerran. Haudata nyt Vuittonin laukku, herranen aika! Kuvissa näkyvät asusteet eivät vahingoittuneet millään tavalla ja esimerkiksi laukkuani suojelin silkkihansikkain, vaikkei siltä ehkä näytäkkään.. Mikäli joku naapuri näki touhuni ja pitää meikäläistä kajahtaneena, ei syytä huoleen. En kuvittele asusteilla olevan sieluja.