VAATEKAAPPINI KRUUNUNJALOKIVI

Heittäkääpä villi veikkaus siitä, mikä on meikäläisen garderobin pähein juttu? Sellainen vaatekappale mitä lähestulkoon jokainen ystäväni haluaa luonani vieraillessaan pukea yllensä ja keimailla peilin edessä. Muutamat ovat jopa harkinneet sen ryöstämistä ja pakoa yökylästä kun meitsi vielä nukkuu. No tietenkin discopallon lailla säihkyvä kultainen paljettitoppatakkini joka aina silloin tällöin pääsee ylleni talvisille tuntureille. ;) Jotkut varmasti muistavat kuinka himoitsin tätä takkia ennen kuin se tuli myyntiin H&M:n ja Moschinon yhteistyömalliston tiimoilta. Näitä takkeja oli ainoastaan muutamia kappaleita ja muistan vieläkin sen kun jonotin takkia aamuvarhaisesta alkaen Helsingin keskustan liikkeen edustalla. Kun ovet aukesivat, ryntäsin muiden kanssashoppailijoiden kanssa kohti tarkoin harkittuja täsmäiskuja ja sain takin kätösiini.

Vietin maaliskuussa talvilomaani Pohjois-Suomessa mökillämme ja tottahan toki automatkan meikäläisen ja äitini kanssa teki pukupussissa myös kultainen paljettitakkini. Pitihän senkin päästä auringon paisteeseen ulkoilemaan ja eräänä päivänä suuntasinkin kimaltelemaan Iso-Syötteen tuntureille! Muut ulkoilijat viilettivät menemään yllään perinteiset vermeet, meikäpoika ryntäili lumikinoksissa nahkahousuissa ja kultaisessa paljettitakissa. Ei se kyllä mikään yllätys ole, että minä näin toimin. Olen aina ollut tunnettu siitä, etten herätä turhaa huomiota ja pysyttelen yleensä taka-alalla huomaamattomana. Oli kyllä ihana aurinkoinen päivä retkeillä kuvailemisen merkeissä luonnon helmassa!

Älkää muuten huolestuko, mulla oli paksut pitkät kalsongit nahkapöksyjen alla. Ei paikat jäätyneet!

SURU ON KUNNIAVIERAS

Tänä vuonna musta on tuntunut siltä, että mun on otettava aikaa itselleni. Sitä olen tehnyt ja tietoisesti ottanut etäisyyttä somettamiseenkin. Silloin kun siltä tuntuu, se on tehtävä. Olen aina ollut ihmisenä sellainen joka kyllä pärjää, mutta mietin asioita ja elämää todella paljon - joskus jopa liiankin syvällisesti. Kuten olen aiemmin kertonut, olen jo pitkän aikaa tämän nykyisen tilanteen takia joutunut jopa pelkäämään työpaikkani menettämisen puolesta. Suurten tunteiden kautta siirryin nykyiseen työpisteeseeni. Ikävä kyllä en varmasti ole ainoa työelämässä oleva jolla mielessä on jatkuvasti se, että tilanne voi kuitenkin muuttua yhdessä hujauksessa. Joko parempaan tai pahempaan.

Pohtiessani tätä vieläkin omituiselta tuntuvaa koko maailman sekoittanutta outoutta, olen yrittänyt palata sellaiseen kliseiseen "päivä kerrallaan"-ajattelutapaan ja olemaan stressaamatta liikaa. Asiaa ei kuitenkaan auta se, että samaan syssyyn joutuu kokemaan suurta surua. Menettää jonkun, josta on välittänyt. Jonkun, joka on ollut ihminen jota arvostaa, jonka seurasta nauttii ja joka on toivottanut sinut tervetulleeksi perheeseensä vaikkei verisukulainen ollutkaan. Joutuu luopumaan ihmisestä, jonka menettäminen koskettaa sekä itseä että parasta ystävää. Lohduttaa sekä ystävää, että käsitellä asiaa itse. Liikutuksen tunne nousee vieläkin mieleen kun tätä tekstiä kirjoittelen. Ihmisenä joka asioita joskus miettii liikaakin voin rehellisesti sanoa, että kaikesta selvitään ja niin kauhean brutaalilta kuin se kuulostaakin, elämän on jatkuttava. Kunhan vain muistaa surutyön tärkeyden ja sen, että niitä asioita on todellakin pohdittava eikä jätettävä käsittelemättömiksi.

Eikö olekin ihmeellistä, että elämän yllätyksellisyys samanaikaisesti kiehtoo, ahdistaa ja pelottaa? Luopuminen ja lopullisten hyvästien jättäminen on osa elämää, niin kuin sekin että elää hetkessä ja arvostaa sitä, mitä on. Kauniit muistot jäävät elämään ja samalla voi itse tehdä uusia niiden kanssa, joiden seurasta saa etuoikeuden vielä nauttia. Tragedian kautta yritän elää entistä enemmän toisen kliseisen sanonnan mukaan. Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi. Tai jonkun muun viimeinen. Tarkoitan sitä, että ei pidä mitään itsestäänselvyytenä ja nimenomaan arvostaa niitä ihmisiä jotka täällä vielä ovat. Mielestäni elämän kauneus ja kauheus kiteytyy siihen, ettei ikinä voi olla varma mistään. 

nilkkurit, farkut, t-paita ja aurinkolasit H&M / karvatakki Weekday

"Itkuja varten on ihmisen silmät

Vierikää kyyneleet

Tuleehan tuolta se toinen päivä

Kun on kepeät askeleet"