WHATEVER

Tiistaina tapahtui jotain historiallista, ostin kaksin kappalein pipoja. Eilen tapahtui jotain vielä historiallisempaa, vetäisin into pinkeänä toisen pipoista päähäni. Meikäläinen, hattuihin hurahtanut vouhottaja, käytti innoissaan pipoa. Tämä on pieni askel yhteiskunnalle mutta suuri askel minulle.

Olen nimittäin aina ollut sitä mieltä etteivät pipot ole minun juttuni eivätkä ne yksinkertaisesti sovi omaan pääkoppaani. Kai sitä joutuu jälleen kerran syömään omat sanansa ja todeta että pipo "OMG!"- ja kuvissa näkyvällä "WHATEVER"-tekstillä ovat rynnineet päähinekokoelmaani sinne lopullisesti jäädäkseen. Glitteriin juoksujalkaa jos kyseisiä pipoja himoitsee, vaikuttivat olevan melkoisen suosittuja ainakin erään teiniporukan hypetyksestä päätellen. "OMG! Siis niinq omg, omg mä niinq niiin tartten niinq ton pipon!!!"

Arvatkaa muuten onnistuinko malttamaan mieleni ja odottaa niiteillä tuunaamieni kenkien käyttämistä vasta talvipakkasilla? Niinpä niin, ne koreilivat jaloissani jo eilen syksyisten housujen siivittäessä niiden neitsytmatkaa. Ikuisuus sitten tuunaamastani niittitakista tai uudesta repusta tuskin tarvitsee sanoa mitään, ne kun ovat täydellisyyden perikuvia omissa kategorioissaan.

kengät 2nd hand + DIY / housut ja reppu H&M / t-paita Seppälä / takki Weekday + DIY / aurinkolasit Topman / pipo Glitter

 

Mitäs mieltä siellä ollaan, annetaanko pipon jäädä päähän vai heitetäänkö pakkaseen?

Ihanaa viikonloppua kaikille :)