HOMOUDESTA

Se kuuluisa kipinä kirjoittaa pitkästä aikaa hieman syvällisempi postaus ei ollut iskenyt ennen eilisiltaa ja nyt mun on aivan pakko purkaa tuntemuksiani. Katsoin nimittäin Enbuske & Linnanahde crewn vain yhden vieraan takia. Kyseessä on homosta heteroksi eheytynyt mieshenkilö joka on tuntemuksiaan purkanut Me Naisissakin. Jo kyseisen haastattelun luettuani mulla kiehui päässä ja eilisiltainen talk show-haastattelu oli viimeinen niitti.

Mua ärsyttää ihmiset jotka valittavat mitättömistä asioista liittyen Suomessa asumiseen ja ainakin itse olen iloinen siitä että olen syntynyt juuri tänne ja asustellut tämän maan kamaralla koko ikäni. Mulla on kuitenkin yksi asia mitä häpeän useissa suomalaisissa ja se on suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin. Asia tuntuu olevan koko ajan pinnalla, aiheesta ja aiheen vierestä keskustellaan jatkuvasti. Sitten soppaan lisätään vielä "ex-homo" joka saa medianäkyvyyttä tunnetussa naistenlehdessä ja yli puolen miljoonan silmäparin edessä. Haastatteluiden perusteella välitetään sellaista kuvaa että nuoren homomiehen elämä on ainoastaan ainaista kreisibailausta, ympärikännissä sekoilua, irtosuhteita sekä miesten ja seksin perässä jopa ulkomaille matkustamista.

Kyllä, olen itse kaksikymmentäkaksi-vuotias homo jonka elämä sisältää sitä kreisibailausta. Mutta sisältyy siihen nyt paljon muutakin, enkä vihaa mitään enempää kuin kapeakatseisia stereotypioita homoja kohtaan. Olen niitä itsekin saanut kohdata enemmän kuin laki sallii. Luullaan että haluan harrastaa seksiä jokaisen vastaantulevan miehen kanssa. Valitan, en todellakaan halua. Mulla on ystäviä jotka eivät uskalla tulla kanssani homobaariin koska kuvittelevat heti ovella jonkun ei-toivotun saman sukupuolen edustajan tarrautuvan takalistoon kiinni. Kuvitellaan että koska olen homo, minua kiinnostaa ainoastaan pinnalliset asiat enkä välitä mistään muusta kuin vaatteista, meikeistä ja skumppalasi kourassa ystävien kanssa juoruilemisesta, unohtamatta tietenkään sitä pikkurilliä pystyssä siinä lasin reunalla.

Haluan esittää kysymyksen. Millaista sitten on nuoren heteron elämä? Niinpä, kärjistettynä voisi sanoa että kreisibailausta ja irtosuhteita. Vaikka elämä sisältäisi vain edellämainitut osa-alueet, miksi se on joidenkin mielestä tuomittavampaa jos sellaista elämää elää homo? Eikä sillä pitäisi olla mitään väliä miten kukaan omaa tietänsä päättää kulkea. Vai pitäisikö minunkin nyt alkaa kovaan ääneen päivitellä heteromiesten elämänlaatua. "Herranen aika! Autoja, kuntosalilla ravaamista ja naisia, miten luonnotonta!"

Surullista on myös se että annetaan ymmärtää homojen elämän olevan yhtä iloa päivästä toiseen. Mä olen onnellinen ja iloinen siitä että mulla on asiat hyvin mutta turhan usein sivuutetaan ne joilla näin ei ole. Mua inhottaa ajatuskin siitä kuinka paljon ahdistusta, yksinäisyyttä ja epävarmuutta seksuaalivähemmistöihin kuuluvilta ihmisiltä löytyy. Olen itse joutunut kestämään koko yläasteen ajan erittäin rankkaa koulukiusaamista enkä toivo samaa kohtaloa kenellekään koska kenenkään ei tarvitse tulla kaltoin kohdelluksi sen perusteella että on oma itsensä. Minä voin rehellisesti sanoa tietäväni miltä se tuntuu kun jokaista tekemää valintaa arvostellaan, väheksytään ihmisenä ja haukutaan päivästä toiseen. Ja vain sen takia että olen rehellisesti se mikä olen, niin kuin suurin osa muista.

Toivottavasti jonain päivänä elämme sellaisessa yhteiskunnassa missä kaikki voivat olla rohkeasti juuri sitä mitä ovat, missä omaa pahaa oloaan ei pureta muihin eikä sanaa "eheytyä" käytetä seksuaalivähemmistöjen kohdalla positiivisena asiana. Haluaisin kysyä ihmisiltä jotka minunkin suuntaan ala-arvoisia katseita suuntaavat ja haukkuvat seksuaalisen suuntautumisen takia että mitä minä olen ikinä heille tehnyt? En mitään, ollut vain onnellinen oma itseni. Niin olen jatkossakin, sateenkaarilippu korkealle, sanokoot suomijuntit mitä tahansa. Näin sen pitäisi mennäkin.

Olen puhunut. Mutta mitäs tällainen teinihomo nyt mistään mitään tietäisi. Eheytettäväksi vaan.