YSTÄVYYS MUUTTUI RAKKAUDEKSI

Minulle tämä kevät on ollut niin ihanaa mutta samanaikaisesti jollain tapaa jännittävää ja ehkä jopa hieman pelottavaakin aikaa. Osaksi elämääni on tullut jotain todella suurta mitä ei siinä ole ennen ollut. Jotain joka on muuttanut minua ihmisenä, saanut hymyilemään ja niitä kuuluisia perhosia lentelemään vatsan pohjalla. Olen kokenut tunteellisesti kaikkea sellaista mitä en ole aidosti kokenut aiemmin. Tykästynyt, ihastunut palavasti, rakastunut. Jo pelkästään se että kirjoitan tietokoneeni näppäimistöllä sanat "parisuhde" ja "poikaystävä" tuntuu samanaikaisesti hurjan pelottavalta, mielettömän ihanalta, upealta, jännittävältä ja sellaiselta asialta mistä en olisi ennen edes uskaltanut unelmoida. Edessäni avautuu suuren suuri seikkailu mitä saan kulkea vierelläni ihana ihminen jonka seurassa tunnen oloni täydelliseksi.

Kaikki alkoi vuosia sitten kun viiletin kireissä valkoisissa pillifarkuissa ja pörröisessä tukassani silloin vielä Iso-Roballa sijainneessa DTM:ssä ja tutustuin mielettömään poikaan sumuisella tanssilattialla. Meillä klikkasi heti. Olimme samanaikaisesti todella erilaisia mutta kuitenkin niin samanlaisia ja sitä olemme edelleen. Baarissa syntynyt tuttavuus syveni nopeasti kestäväksi ystävyyssuhteeksi ja jatkui sellaisenaan aina tähän kevääseen asti. Aloimme viettää hieman aiempaa enemmän aikaa yhdessä ja yhtäkkiä huomasimme ihastuneemme toisiimme. Näin kaksi ystävystä jotka tuntevat toisensa perin pohjin kasvoivat yhdeksi. Kuten otsikkokin sen sanoo, ystävyys muuttui pian ihastumisesta rakkaudeksi. Emme enää kulkeneet katuja erillämme vaan yhdessä. Joni ja Miika käsi kädessä, ihmisten edessä.

Salaperäiset hymyt kasvoilla olemme tiputelleet sinne tänne pieniä vinkkejä ja vihjailleet molemmat omilla sosiaalisen median kanavillamme tapaamisistamme ja yhdessä viettämästämme laatuajasta. Juuri tämä hetki tuntuu vihdoinkin oikealta tuoda parisuhteemme virallisesti julki. Emme nimenomaan halunneet jysäyttää tietoa ihmisten ilmoille kertarysäyksellä vaan pikkuhiljaa ihan hissukseen itsekin katsoa mitä tästä tulee. On varmasti sanomattakin selvää että hyväähän siitä seurasi. En tiedä onko se hassua mutta olen aina elämässäni ajatellut ja ehkä asettanut itselleni vaatimukseksi sen että tuntisin tulevan kumppanini edes jostain, oli hän sitten ystävä tai hyvän päivän tuttu entisestä lukiosta. Me emme kuitenkaan joutuneet kauaa miettimään että onko tämä nyt pelkkää ystävyyttä vai rakkautta. Jälkimmäiseksi se muodostui aika nopeasti enkä voisi olla iloisempi.

Olen aina ollut kaavoihin kangistunut sanonnan "vastakohdat täydentävät toisiaan" kanssa mutta niin sitä vanhakin koira uusia temppuja oppii. Se että olemme Miikan kanssa niin samankaltaisia on ihanaa. Jaamme samoja mielenkiinnon kohteita. Shoppailemme mielellämme yhdessä ja säntäämme toistemme sovituskoppeihin kertomaan sen rehellisen positiivisen ja kamalimmankin mielipiteen, vaikka toinen siitä paidasta kuinka pitäisi. Nautimme yksinkertaisista asioista, kävelyistä aurinkoisilla rantateillä ja siitä aamun ensimmäisestä teekupposesta parvekkeella aamuauringon häikäistessä silmiä. Vuosien aikana olemme oppineet tuntemaan toisemme, eikä toistaiseksi mikään toisessa ärsytä. Pikemminkin osaamme nähdä positiivista niissä harvoissa pienissä vioissa mitä jokainen ihminen pakostakin toisesta löytää jos oikein etsimällä etsii.

Olen aina ollut todella skeptinen rakkauden suhteen ja useasti menettänyt totaalisesti uskoni kaikkiin kaksilahkeisiin enkä vieläkään voi uskoa olevani vihdoinkin aidosti onnellinen. Korjaus: olen elämästäni todella onnellinen mutten voi uskoa että minua on kohdannut suunnaton onni nimenomaan rakkauden saralla. Yksikään kirjoitettu sana ei pysty riittävän hyvin kuvailemaan sitä mitä sisälläni tunnen. Nyt jos koskaan istun siellä räikeän pinkissä pilvilinnassa. Olen rakastunut. ♥