HAKATTU

Heipparallaa! Olen ollut tänä vuonna mielettömän kiireinen töiden ynnä muiden vouhotuksieni takia ja tämä on ärsyttänyt mua suunnattomasti koska se vaikuttaa ikävästi bloggailuihini. Eilen illalla heitin kameran akun lataukseen, tänään aamulla otin härkää sarvista ja marssin järkkäri olalla tatuointistudio La Muerte Inkiin. Joten älkää säikähtäkö postauksen otsikkoa, mua ei ole pahoinpidelty vaan tatuoitu. :D Saatoin jo oven suussa ilmoittaa rustaavani tästä kerrasta blogiini eikä se että hieman kuvasia räpsin ollut onneksi mikään ongelma. Olen käynyt ottamassa kaikki kolme jalastani löytyvää tatuointia Milla Sipolalla ja tykkään aivan mielettömästi tämän suloisen neitokaisen kädenjäljestä. Aloitettiin peuratatuointia parisen viikkoa sitten ja jatkettiin se tänään loppuun.

Olen aina halunnut paljon tatuointeja ja multa niistä usein kysellään. Meitsiltä löytyy tällä hetkellä yksi tatska oikeasta kädestä ja kolme oikeasta jalasta. Käsitatuoinnin otin toisaalla mutta päädyttyäni siskoni suosituksesta Millalle mulla ei ole aikomustakaan vaihtaa toisaalle, niin mieletöntä jälkeä olen ihooni saanut. Että terkkuja vaan sinne suuntaan, kannattaa koko Muerten possen varautua tätä pärstää katselemaan, haha.

Postasinkin pari viikkoa aiemmin Instaan pikkuriikkisen paljastuskuvan peuratatskastani ja tänään oli luvassa kuvan värittäminen. En voinut uskoa miten kivuttomasti se kävi, naureskelinkin Millalle että lähinnä kutittamiselta tuntui vaikka hieman yli kolme tuntia penkillä istuskelin. Mä kestän hyvin kipua eikä mikään tatska ole ollut mitenkään ylitsepääsemättömän kipeä ottaa mutta huono puoli on paikkojen ja perseen puutuminen. :D Tuttuun tapaan juteltiin mukavia ja meitsi selasi välillä kännykkää räpsien selfieitä, mitäs sitä nyt muutakaan. Kannattaa muuten rynnätä seuraamaan mua snäpissä, vielä ehtii nähdä behind the scenes-kuvia ja videon tämänpäiväisestä tatuointisessiosta. Nimimerkillä sopojoni löytää. ;) Mutta sen pidemmittä puheitta, hieman kuvamateriaalia viimeisimmästä tatuointisessiosta ja tietenkin upeasta lopputuloksesta!

Kai se on ihan normaalia että hymyilen ja huokaisen syvään aina kun tuota viimeistä kuvaa katselen? Jos omaan jalkaan voi rakastua niin mä viittaan täällä hurjaa vauhtia. Mikäli ruudun siellä puolen joku miettii minne tatskaa menisi ottamaan niin mä voin erittäin vilpittömästi suositella La Muerte Inkiä ja etenkin Milla Sipolaa. :) Saatoin kenties jo tänään varata itselleni uuden ajan.. ;)

 

Ainiin, älkää muuten kertoko kenellekään tosta suklaapatukasta. Mulla on karkkilakko meneillään mutta täytyihän mun nyt verensokerista huolehtia.. Etten vaan pyörtynyt...