EUROVIISUFINAALISSA JA BACKSTAGELLA / #VISAEUROPE

Täällä ollaan! Tähän alkuun haluan esittää pahoittelut hiljaisuudesta täällä blogin puolella. En ole viime aikoina ollut ihan se oma iloinen itseni muttei siitä sen enempää. Sen pidemmittä puheitta hypätään suoraan iloisempiin asioihin eli tietenkin viisumatkaani. Pääsin Visa Europen vieraaksi Tukholmaan nauttimaan Euroviisuista ja viime postauksessa kerroin matkani ensimmäisestä päivästä. Pääsin silloin tutustumaan Visan edustajaan ja illalla ryntäsin Globeniin katsomaan finaalin harjoituksia. Uskomaton perjantai päättyi osaltani niin että rysähdin aamuyöllä sänkyyn suuri hymy huulillani, taskussani lippu lauantaiseen finaaliin.

Samainen hymy suupielissäni heräsin lauantaisena aamuna ja aloin valmistautua seuraaviin koitoksiin. Tiedossa oli nimittäin backstage-kierros Globenilla, eli kurkistus kulisseihin. Sain kaiken kukkuraksi yksityiskierroksen ja vieläpä mielettömän hauskalta ruotsalaiselta opasrouvalta jonka kanssa nauroimme ja kiertelimme kulkupassit kauloissamme ympäri areenaa. Todella tiukkojen turvatarkastusten jälkeen pääsimme aloittamaan kierroksen.

 

Tyydyin kuvaamaan bäkkärillä ainoastaan puhelimellani koska en tiennyt missä sai ja missä ei saanut kuvata järjestelmäkameralla. Oli jotenkin tosi utopista seistä eri esiintyjämaiden huoneiden edessä ja opas minulle sanoikin että jotkut artistit varmasti olivat jo niissä valmistautumassa. Pääsin myös oleskelemaan samoilla paikoilla missä artistit ja heidän poppoonsa bäkkärilla katselevat ohjelmaa ja häärivät show'n aikana.

 

Yhtäkkiä olimmekin jo lavalle siirtymässä. Oli todella mielenkiintoista nähdä kaikki kikkailut ja muunmuassa se mitä kautta artisteja lavalle siirretään. Olin hieman pettynyt ettei itse lavalle saanut kavuta koska olisin niin halunnut vetää siellä pienen esityksen, haha. :D Sain kierroksella kuulla myös faktoja joita en itse ennen ole edes tullut ajatelleeksi. 220 ihmistä tarvittiin siihen että livelähetys kulki, 45 ihmistä työskenteli valojen parissa, pelkkä lava painoi 65 tonnia ja areenalla oli 134 kaiutinta ja 64 mikrofonia. Matkan varrella monen monta työntekijää tuli vastaan ja useat minulle tokaisivat että olen kyllä aidoin viisufani ketä he ovat backstagea kiertämässä nähneet. ;)

 

Satuttiin lavan ja green roomin läheisyyteen samaan aikaan toisen ryhmän kanssa. Olin pölpöttänyt ummet ja lammet oppaalleni siitä kuinka kuuma Måns on ja yhtäkkiä hän oli minulle että "äkkiä, tule!" Livahdettiin siitä etsimään Månsin pukuhuonetta. :D Se löytyi ja miettikää, olin niin lähellä tulevaa miestäni. Itse asiassa toisen juontajan, Petran, näin pukuhuoneiden läheisyydessä. Ehkä ihan hyvä ettei Måns kävellyt vastaan, olisin varmaan saanut syytteen ahdistelusta...

 

Sitäkään ei tule ajatelleeksi kuinka monta eri paikkaa tällainen viisuhuuma tarvitsee yhteen lokaatioon. Globenin uumenista löytyi valtavat tilat niin lehdistötilaisuuksia, median jäseniä kuin fanejakin varten. Ensi vuonna meikäläisen on parempi istua bloggaamassa livenä sieltä fanikatsomosta!!! Pidin jo tällä kertaa oman lehdistötilaisuuden.

 

Pari tuntia ihmeteltyäni kierros tuli päätökseensä ja suuntasin metrolla keskustaan missä näin ystäväni Essin. Piipahdettiin vielä kertaalleen virallisessa viisukylässä ja käytiin ottamassa kivat kuvat Visan photoboothissa. Hetki siinä shoppailtiin kunnes molemmilla alkoi vatsassa kurnia joten rynnättiin syömään oikeasti ihan mielettömän hyvät burgerit. Phil's burger on paikan nimi ja suosittelen sitä lämpimästi jos Tukholman keskustaan suuntaat.

 

Ruokailun jälkeen lähdimme ydinkeskustaan missä halasimme ja tiemme erkanivat ystäväiseni talsiessa metroon. Meitsi lähti kävelemään hotellille jossa aloitin valmistautumisen iltaa varten. Pistin hyvää viisumusiikkia soimaan, heitin virallisen Euroviisu-paidan päälleni ja ruiskutin hiukseni täyteen glitteriä. Käväisin myös hotellin aulabaarissa nautiskelemassa drinksun ja pikkuhiljaa aloin valumaan jälleen kohti Globenia.

 

Pian h-hetki oli käsillä, kävelin turvatarkastuksen läpi ja etsin oman paikkani. Aikaa oli vielä joten kipitin ostamaan huurteisen ja saatoin ostaa siinä lomassa itselleni myös viisuhupparin. Show alkoi ja meikäläinen biletti. Nautin täysin siemauksin kaikesta mitä tapahtui ja ensikertalaisena viisufinaalissa mulla oli jollain tavalla jopa liikuttunut fiilis. Kaltaistani fania saa oikeasti etsiä ja se että olin katsomassa the viisufinaalia paikan päällä oli jotain niin siistiä eikä yleisössä vallinnutta fiilistä voi sanoin kuvailla! ♥ Tämän muistan vielä kiikkustuolissakin.

 

Itse finaalissa kuvasin huomattavasti vähemmän kuin perjantaisissa harjoituksissa mutta kyllä sielläkin bailaamisen lomassa tuli muutamia kuvia räpsittyä ja videoita kuvattua. Julkaisen videon reissustani myöhemmin, kunhan vain saan sen editoiduksi. ;)

 

Mielettömän illan jälkee tämä viisuhullu ahtautui metroon muiden viisufanejen sekaan. Pinkkinä hohtava Globen jäi taakse mutta muistot loistavat kimaltelevan pinkkeinä mielessäni vielä pitkään. Olipa kliseisesti sanottu. Noh, eikös ne Euroviisut vähän sitäkin ole. ;)