VITUN HOMO AMMU ITTES

Sanotaan heti tähän alkuun että kyseinen lausahdus on suora lainaus kommentista joka minulle on osoitettu täällä internetin ihmeellisessä maailmassa. Vaikka Pride-viikko on täynnä rakkautta ja iloa, haluan bloggaajana nostaa esille myös sen ikävän puolen mistä ei puhuta yhtä paljon kuin kaikesta riemusta. Olen pyörinyt sosiaalisessa mediassa jo tajuttoman kauan, aina niistä kultaisista galtsuajoista saakka ja siitä asti mulle on kommentoitu kaiken ihanan palautteen rinnalla myös todella, todella töykeitä kommentteja. Sen lisäksi että jouduin "oikeassa elämässä" teini-ikäisenä kuunnella huutelua ja loukkauksia, niitä tulvi minulle sadoittain myös somessa.

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, näin aikuisena olen jollain tavalla tyytyväinen siihen kaikkeen paskaan mitä jouduin kokemaan sillä minua se kasvatti ja osasin kääntää muiden kuvittelemat heikkoudet omiksi vahvuuksikseni ja asiaa auttoi se että olen aina ollut itsevarma ihminen. Vaikka kaikki negatiiviset ja ala-arvoiset kommentit kieltämättä pahalta tuntuivat, eivät ne muhun sen koommin vaikuttaneet. Tästä päästäänkin siihen asiaan mitä haluan erityisesti korostaa, sillä kaikilla ei yhtä hyvä heilu kuin minulla ja tuollaisilla kommenteilla voi olla vakavat seuraukset.

Mua kuvottaa ajatuskin siitä että kenellekään, puhumattakaan identiteettiään etsiville teineille, huudellaan noin sopimattomasti. Kuinka joku edes kehtaa kehottaa toista ihmistä tappamaan itsensä tai sanoa että maailma olisi parempi paikka ilman häntä? Ja kyllä, pelkkä "homo"-kommentointikin on säälittävyyden huippu. Jos ei keksi mitään järkevää sanottavaa, on parempi pitää mölyt mahassaan. Kaksi maailman parasta argumenttia ovat: mitä hemmettiä se mitä joku muu on ja edustaa vaikuttaa muiden elämään? ja jos haukut, kuvittele itsesi tämän ihmisen saappaisiin ja miltä sinusta tuntuisi.

Pride-viikko on mulle tärkeä siitä syystä että jokaisena vuonna kulkueeseen osallistuttuani olen ollut oikeasti sitä mieltä että se on ollut yksi kesäni parhaista päivistä. En kuitenkaan marssi kulkueessa ainoastaan siksi että "olen homo ja haluan juoda kultahippuskumppaa kikatellen sateenkaarilippu liehuen" (toki sekin on osasyy, eikö olekin ihanan stereotyyppisen homoa?!??!) vaan siksi että haluan olla marssimassa yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden puolesta. Ja juoda lasin sitä kultaskumppaa. ;)

Jaaa näin päästään kevyesti siirtymään iloisempiin asioihin, nimittäin mun Pride-viikon projektiin nimeltään "oman elämäni sateenkaari" jota toteutan töiden lomassa. Pukeudun koko viikon ennen lauantaita jokaisena päivänä yhteen sateenkaaren väriin ja punainen sekä keltainen ovat jo päässeet parrasvaloihin kun tänään valokeilaan pääsi vihreä! Meitsin pomo naurahti aamulla että olen meidän työpaikan kameleontti kun joka päivä eri värisenä viipotan menemään. Päivän paras kommentti tuli tänään jo ennen töitä kun juna-asemalla vanhempi mies hieman maistissaan tokaisi minut nähtyään että "höpö höpö". Kysäisin siinä sitten hieman naurahdellen että mitäs sinä tuolla tarkoitit ja hän ei oikein ymmärtänyt sateenkaarisukkiani. Pidin pienimuotoisen puheenvuoron siitä minkä takia ne mulla loistaa jaloissa ja voitteko kuvitella, sain vastaukseksi että "no nyt selkesi, toihan on mahtavaa!" Näin sitä Pride-viikon ilosanomaa levitetään! ;)

 

kengät Matthew Williamson for H&M / sukat Happy Socks /
housut ja t-paita H&M / takki 2nd hand / laukku Zara

Niiin ja jos joku kauhistelee sitä että mulla on ollut jo kolme päivää samat sukat jalassa niin älä huolehdi, olen pessyt ne joka päivä. Enhän mä nyt hikisissä sukissa kulkisi, olenhan sentään homo hehehe. Ei vaan - älkää vetäkö hernettä nenuun pikku vitsistä.

 

Palataan kuulkaa asiaan huomenissa, luvassa jälleen yksi sateenkaaren väri asussani.. Hei ja muista että olet täydellinen juuri tuollaisena. Rakkautta! ♥