LYHYIMMÄT HIUKSET IKINÄ

Juhuu, täällä ollaan! Ette voi arvata kuinka ihanalta tuntui kirjoittaa tuo meikäläisen tunnuslause tähän postauksen alkuun. Mulla ei varmaan koskaan ole ollut yhtä kiireistä joulukuuta kuin nyt on meneillään. Heti alkuun muutto uuteen asuntoon, muuttoviikonlopun jälkeen duunia vuoden vilkkaimpana ajankohtana, kämpän laittoa ynnä muuta tohinaa jota tuntuu olevan koko ajan. Eikä tilannetta helpota yhtään se että olen tunnetusti superhyperjouluhullu. Mulle tuli paniikki että ehdinkö nauttia joulukuusta yhtään saatika sitten fiilistellä tulevaa vuoden ihaninta aikaa yhtään mutta siitä olen pitänyt huolen. Kaiken vapaa-ajan olen kuunnellut ainoastaan tarkoin laadittua omaa jouluista soittolistaani ja joulukuusen pystytys sekä koristeleminen uuteen kotiin oli prioriteetti numero yksi. Hitot muusta, kunhan joulukuusi välkkyy kultaisena ja parvekkeella loistaa valopuu. :D

En ole edes järkkäriini ehtinyt tarttua, paitsi joulukorttikuvani ikuistamisen hetkeksi. Keskiviikkona mulla oli vapaapäivä joka alkoi aikaisella herätyksellä kun ryntäsin vihdoin ja viimein parturiin. Yhtään valehtelematta mulla on ollut kamala fiilis kun olen ajatellut hiuksiani, en nimittäin tykännyt niistä yhtään sillä sininen väri oli tarttunut niin tiukasti kiinni ettei sitä saatu millään piiloon. Aina parturikäynnin jälkeen se pilkahteli esiin sieltä sun täältä ja mun tukka näytti siltä että olen joko yrittänyt epätoivoisesti värjätä ruskeita hiuksia sinisiksi tai yrittänyt kotikonstein peittää shokkiväriä. Parturini jysäytti keskiviikkona uuden markkinoille tulleen supertehokkaan värinpoiston päähäni eikä sekään auttanut. Pesupaikalla hän tokaisi minulle varoen "mitäs jos leikattais sulle tosi lyhyt tukka?" Alkupaniikin jälkeen päätin suostua ja ai että mä tykkään. Valehtelematta mulla ei ole varmaan ala-asteen jälkeen ollut näin lyhyt tukka ja kyllä mä vieläkin suihkussa hiuksia pesiessäni ajattelen että APUA MISSÄ MUN HIUKSET ON?! Kai se ajan kanssa ohi menee, haha.

Parturini jälkeen olin supertehokas ja jäin yksin Helsingin keskustaan joululahjaostoksille. Oli kerrassaan ihanaa shoppailla yksin, sai mennä juuri sinne minne halusi ja miettiä rauhassa mitä ostoslistalla olikaan. Tässä tosin oli pienenä riskinä se että niitä joululahjoja tarttuu myös itselle ja niinhän siinä kävi. Ostin kivoja juttuja kotiin sekä muutamia vaatteita, muuten hillitsin itseni melko hyvin. Tämä on siitäkin historiallinen postaus että jokaikinen kuva on räpsitty puhelimellani. Kun on yksin liikkeellä on helpompi räpsiä kuvia kännykällä. Mun olisi hirveästi tehnyt mieli kysyä jotain vastaantulevaa ihmistä ottamaan musta muutama asukuva mutta en kehdannut. :D

Vasta viimeisten kuvien kohdalla sain itselleni kuvaajan ja nekin on räpsäisty Iittalan liikkeen seinää vasten. Todellinen tehoshoppailupäivä siis. Nyt meitsin on pakko alkaa vääntää joulukortteja ettei niiden lähettäminen venähdä yhtään enempää. Missasin lahjakkaasti jo ne halvemmat postimerkit... Ihanaa joulun odotusta juuri sinulle! Palaan asiaan jouluisissa merkeissä ensi viikolla jo ennen aattoa, siihen aion repiä aikaa. ;) Mutta nyt ne joulukortit... SOS.