IHAN V#TUN HOMO - JA YLPEÄ SIITÄ

"Tarvitseeko sitä että olet homo tuoda koko ajan esille?" Tälläkin hetkellä parvekkeeni ikkunassa liehuva sateenkaarilippu tai koko kuukauden ajan töissä käyttämäni sateenkaari-avainnauha eivät tarkoita sitä että hakisin keinolla millä hyvänsä huomiota. Tässä kuussa tavallista tiheämpään tahtiin käyttämäni sateenkaaren väreissä loistavat sukat eivät tarkoita sitä että haluan tehdä kaikille selväksi sen että olen homo. Edellä mainitut asiat ovat minulle itselleni ja muille merkkejä siitä että olen ylpeä siitä mitä olen. Niin pitää myös kaikkien muiden olla, oli sitten mitä tahansa.

Olen aina sanonut ettei maailma ole täydellinen ennen kuin jokainen ihminen on tasa-arvoinen. Tasa-arvoon liittyviä asioita on tuhansia mutta aion nyt luonnollisesti keskittyä seksuaalivähemmistöihin. Jos pystyisin kirjoittamaan nuoremmalle itselleni kirjeen ja palata ajassa taaksepäin sitä lukemaan, toivoisin siinä lukevan seuraavaa. Sinä olet täydellinen juuri tuollaisena, älä epäile sitä hetkeäkään. Se että tunnet poikkeavasi yhteiskunnan "normista" ei ole vika, vaan yhteiskuntaa rikastuttava asia. Pidä pää ylhäällä, ole ylpeä siitä mitä olet ja anna mennä. Minä pystyin pitämään pääni pystyssä ja voi kuulkaa, olen saanut kokea elämäni aikana lukemattoman määrän paskaa vain sen takia että olen homo.

Mulla oli aivan helvetillinen yläaste. Koin niin kamalaa henkistä väkivaltaa etten toivoisi sitä kenenkään kohdalle ja sydämeeni sattuu koska tiedän sitä tapahtuvan. Mulla on aina ollut superhyvä itsetunto ja niin oudolta kuin se kuulostaakin, olen tällä hetkellä onnellinen siitä kaikesta paskasta mitä jouduin kokemaan. Valitettavasti jokainen ihminen ei ole yhtä vahva.

Oma tarinani on kuin suoraan elokuvasta. Kiusaajaporukkani pääjehu teki elämäni kolmesta vuodesta täyttä tuskaa haukkumalla ja arvostelemalla. Se oli jokapäiväistä ja tapahtui aina kun kohtasimme. Aina. Käytävillä, ruokalassa, välitunnilla... Kuulin sanoja "vitun homo" niin paljon että tulin niille immuuniksi. Silloin kun olin itse yläasteella, seksuaalivähemmistöihin liittyvät asiat eivät olleet yhtä tapetilla kuin nykypäivänä ja itseään etsivä teinipoika oli yhtä pihalla kuin lumiukko talvella. Kun ympärillä etenkin uhkaavan kiusaajaporukan toimesta kuohui, ei homoutta uskaltanut myöntää kuin ainoastaan oman mielen takaisimmassa kolkassa ja ehkä muutamalle läheisimmälle ihmiselle.

Arvaatteko mitä tapahtui kun yläaste loppui? Jep, kiusaajani tuli näyttävästi ulos kaapista ja tallasi katuja samantyylisissä vaatteissa kuin mistä oli minua haukkunut. Kun tämä asia minulle selvisi, uskokaa tai älkää - en tuntenut vihaa. Tunsin sääliä. Sääliä siitä että kolme vuotta on pitänyt purkaa omaa pahaa oloaan minuun vaikka oma epävarmuus ja se ettei voi olla oma itsensä on ollut sietämätöntä. Terkkuja vaan kiusaajalle, toivottavasti olet yläasteen jälkeen kaapista ulos astuttuasi ollut onnellinen. Niin ja tietenkin ylpeästi homo.

Se että olen saanut paljon ala-arvoisia kommentteja selittyy tietenkin osin sillä että olen ollut somessa aktiivinen jo galtsuajoista lähtien ja blogiakin kirjoitellut jo yli kymmenen vuotta. Juuri sen takia koen suunnatonta iloa aina kun saan ihania kommentteja liittyen avoimuuteeni. Jos mä saan edes yhdelle ihmiselle välitettyä uskallusta ja rohkeutta olla oma itsensä, olen tyytyväinen. Oikeastaan jo silloin jos saan edes yhden ihmisen ajatukset liikkeelle.

Pride-viikko on käsillä ja tiedätte kyllä mikä lähestyy. No kulkue tietenkin! Tänä vuonna Helsinki Priden teema on liike. Teeman kautta halutaan kunnioittaa juuriamme ja lisätä tietoa vähemmistöryhmien yhteisestä historiasta. Se onkin tärkeä muistaa että vaikka jokaisena vuonna Helsinki Prideille osallistuminen on omasta mielestänikin ollut kesän hauskin päivä, se on pohjimmiltaan mielenosoitus. Kannanotto yhdenvertaisuudesta ja mielenosoitus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta. Maailmassa on vielä todella paljon parannettavaa näiden asioiden tiimoilta ja siksi onkin tärkeää näyttää kuinka moni seisoo toistensa rinnalla, yhdessä kuljemme eteenpäin eikä meitä piru vie voi pysäyttää.

Voi kuulkaa, aion tänäkin vuonna heilutella sitä sateenkaarilippua niin saakelin korkealla. Se nyt heiluu omassa mielessäni aina mutta myös konkreettisesti lauantaina. Mikäli bongaatte kultaisena kimaltavan miekkosen Pride-tohinoiden joukosta, se voin olla minä. ;)

Mä olen jo kauan elänyt elämääni juuri niin kuin haluan ja ollut sataprosenttisesti se mitä olen. Näin aion jatkaa tulevaisuudessakin ja jos joku on eri mieltä, niin oikeastaan... I don´t give a fuck.

Rakasta, anna toisten rakastaa ja mikä tärkeintä - ole ylpeä siitä mitä olet. Oli se sitten mitä tahansa. ♥