TUNTURIHOMON PALUU

Juhuu, täällä ollaan! Pitkän tauon jälkeen, tai pitäisi varmaan sanoa pisimmän tauon jälkeen mitä omaan blogihistoriaani on ikinä sisältynyt. Joskus tulee sellainen tunne että on parempi päästää hetkeksi irti kaikesta. Tämä kuulostaa ehkä dramaattisemmalta kuin se on mutta mulle tuli sellainen tunne. En tiedä kuinka moni teistä lukijoista tietää sen että lopetin monen vuoden jälkeen työt Linnanmäellä. Osa myös varmasti osasi laskea yks plus yks, ottaen huomioon tämän yhtäkkisen pitkän mökkilomani. En tiedä vielä tulenko asiaa sen koommin täällä kaiken kansan edessä avaamaan mutta kerrottakoon nyt ainakin se että lähdin täysin omasta tahdostani koska en valitettavasti voinut siellä enää hyvin. Silloin tällöin elämässä tulee vastaan tilanteita joissa on pakko tehdä vaikeita päätöksiä. Tämä päätös oli minulle niin iso että halusin hetkeksi irroittautua kaikesta. Mielettömän suuri kiitos teille kärsivällisyydestä ja pahoittelut niille jotka ovat postauksiani odottaneet ja niiden perään kyselleet. Mutta kuten jo alussa tokaisin, täällä ollaan, enkä ole menossa minnekään.

Olen ollut kotosalla jo tovin mutta vietin siis kuukauden mökillämme Pohjois-Suomessa. Taivalkoskella ja Pudasjärvellä tuli pyörittyä paljon. ;) Kun olin pieni penska, vietimme aina kesät mökillämme. Aikuisena mulla ei ole ollut mahdollisuutta töiden takia olla kesäisin siellä kuin viikko ja nyt kun tilanne pidemmän visiitin salli, tottahan toki käytin sen hyväkseni. Ja voi kuulkaa, kyllä mä niin nautin. Kalastelin keskellä pauhaavia koskia, poimin mustikoita, saunoin, samoilin suolla, valloitin tuntureita, sivistin itseäni Kalle Päätalon kotitalolla, viipotin Ranuan eläinpuistossa ja vaikka mitä. Postasin kyllä sekä instaan että snäppiin kuvia ja videoita mutta en valehtele yhtään sanoessani että se oli todella hankalaa. Nettiyhteys mökillämme on todella huono ja kuvan lataaminen esimerkiksi instaan on täyttä hakuammuntaa. :D

Enhän mä tietenkään edes monen sadan kilometrin päässä blogiani täysin pystynyt unohtamaan, vaikken postauksia siellä tehnytkään. Valokuvaaminen lukeutui myös puuhasteluihini ja mulla on mielettömiä kuvia takataskussa. Eräänä kauniina päivänä ryntäilin pitkin Iso-Syötettä, joka on muuten Suomen eteläisin tunturi. Maisemat hivelivät silmiä ja lenkkarit olivat oiva valinta sillä kavuttavaa oli melkoisesti. Siskoni pelotteli mua sillä hän on joskus tuolla nähnyt tuhottomasti kyykäärmeitä.. Onneksi niitä ei tällä kertaa näkynyt mutta saatoin kyllä muutamaa keppiä säikähtää... Aiheutin hieman hämmennystä kun kiipesin korkealle kielekkeelle kuvaamaan snäppivideota itsestäni ja huusin niin että tunturit raikuivat minulle ominaisen lausahduksen "TÄÄLLÄ OLLAAN!!!!". Luulin olevani yksin mutta kun käännyin ympäri, sain hieman outoja katseita papparaiselta joka istui hieman alapuolellani paistattelemassa päivää. :D

lenkkarit Nike / polvisukat, t-paita ja farkkupaita H&M / shortsit ja legginsit Zara /

kangaskassi Tiger / aurinkolasit Ray Ban / bandana Forever21

 

Arvatkaa mikä oli oikeastaan ainoa asia mikä mua ärsytti kun olin mökillä. Pokémon GO:n julkaisu joka tapahtui juuri silloin kun meitsi on keskellä metsää vailla hyviä nettiyhteyksiä... Kyllä, minä(kin) olen koukussa tähän peliin. Pokémonit olivat parasta mun lapsuudessa ja saatan olla vähän liian innoissani tästä pelistä.. Että jos joku kaipaa seuraa metsästämään näitä otuksia, meitsille voi laittaa koodia, haha. :D

 

Olen palannut ja näin saatiin jysäyteltyä taas tämäkin blogi kukoistukseensa. Ihanaa, palaan asiaan todellakin pian eikä siihen todellakaan vierähdä kauaakaan aikaa. ;) Olette ihania! ♥